Child of Light vangitsi ensimmäisistä kuvista asti kauneudellaan ja taiteellisuudellaan. Pienen ryhmän taiteelliset pelit ovat olleet todella vaikuttavia tuotoksia, joista hyvänä esimerkkinä Journey. En tosin ole varma kuinka paljon porukkaa kyseistä peliä tai Child of Lightiä on ollut tekemässä, mutta isoista AAA-luokan peleistä ei ole kysymys.
Child of Light on toteutettu Ubisoftin UbiArt –pelimoottorilla, joka herättää ohjelmoijien ja taiteilijoiden kyvyt esiin luoden uskomattoman hienoa maalattua grafiikkaa. Child of Light näyttää pelattavalta maalaukselta.
Pelaaja astuu lapsen saappaisiin, joka herää mystisestä maailmasta ja kaipaa kovasti vanhempiaan. Tyttö, joka tunnetaan nimellä Aurora saa pian huomata, että Lemuria-nimisen maailmaa uhkaa pahuus. Yön kuningatar on hävittänyt auringon, tähdet ja kuun. Ne on siis palautettava omien henkilökohtaisten tavoitteiden lisäksi.
Tarinaltaan peli ei ole kovinkaan erikoinen, mutta toteutus on omaa luokkaansa. Tarinaa viedään eteenpäin jatkuvasti vuoropohjaisten ja tekstimuotoisten keskusteluiden saattelemana, mutta tarinan kerronta on toteutettu runollisesti. Hahmojen keskustelut ovat runollisia, mikä tuo todella hienolla tavalla esiin pelin taiteellista tunnelmaa ja peleissä harvemmin nähtyä erilaista otetta.
Auroralla saa matkaansa pienen tulikärpäsen. Igniculus voi parantaa Auroraa valollaan sekä taisteluissa se toimii tärkeänä taktisena elementtinä hidastaessaan kirkkaalla valollaan vihollisten hyökkäyksiä.
Child of Light on varsin yksinkertaistettua vanhanajan japanilaista roolipelaamista. Taistelut ovat vuoropohjaisia ja alapalkissa näkyy tilanne hyökkäämisvuorossa olevien taistelijoiden suhteen. Järjestykseen pystyy vaikuttamaan paitsi Igniculusin avulla, niin myös erilaisin kyvyin ja loitsuin. Taktisena mielenkiintoisena elementtinä taistelun viimeinen Cast-osuus on arka paikka. Jos silloin esimerkiksi vihollinen lyö omaa hyökkäystä valmistelemaa hahmoa, niin valmistelu keskeytyy, ja hahmo palaa takaisin Wait-tilaan odottamaan seuraavaa mahdollisuutta tehdä hyökkäys. Sama pätee tietysti myös vihollisiin ja oikein ajoitetuilla keskeytyksillä viholliset on mahdollista kukistaa ilman, että tarvitsee vastaanottaa ainuttakaan niiden hyökkäystä.
Myös muut klassiset elementit roolipeleistä ovat mukana. Kokemuspisteitä kertyy taisteluista ja tasot nousevat. Niiden ansiosta saa uusia ja vahvempia kykyjä käyttöön erillisessä kehityspuussa, jossa voi valita halutun suunnan hahmoilleen. Tavaroita myös tipahtelee, joita voi käyttää auttamaan taisteluissa. Aarteita ja pieniä piilopaikkoja arkkujen löytämiseksi täytyy tutkia ja sivuttain rullaavassa maailmassa Aurora pääsee lentelemään varsin vapaasti saatuaan heti pelin alussa siivet selkäänsä. Alussa peli voisi näyttää sekoittavan myös tasoloikintaa, mutta siivet tuovat täysin uuden ulottuvuuden pelaamiseen sekä ahtaiden käytävien tutkimiseen.
Matkan aikana mukaan tarttuu kokonainen joukko mielenkiintoisia hahmoja omine mielenkiintoisine twisteineen. Kerrallaan taistelussa voi olla vain kaksi hahmoa ja hahmojen varusteiden kehitystä hoidetaan käytännössä erilaisilla jalokivillä. Sininen timantti aseeseen tarkoittaa, että hyökkäystä on terästetty vesi elementillä, eikä se ole kovinkaan hyvä vesivihollisia vastaan. Tällöin kannattaakin vaihtaa taistelija toiseen.
Child of LIght ei ole älyttömän pitkä, joten kehitys on todella nopeaa, eikä pelaaminen itsessään ole kovinkaan haastavaa Normal-vaikeusasteella. Itse en kuollut kertaakaan koko pelin aikaan.
Musiikki on todella upeaa ja tunnelmallista pelin jokaisena hetkenä. Harmillisesti videoiden jakaminen PS4:n jako-ominaisuutta hyödyntäen ei viitsi tehdä, koska jonkinlainen bugi estää videoleikkeisiin äänen tallentumisen. Sama ongelma on myös kun lähettää PS4:llä streamia kyseisestä pelistä, eli pelin äänet eivät mene streamiin.
Child of Light on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen, eikä 14,95 euron hintaan edes ole kukkaron päälle käyvä tuotos. Satumaisen kaunis peli, upeilla musiikilla ja vanhempaan JRPG, meiningistä pitävälle erittäin hyvä ostos. Hiemankaan haastetta etsivän kannattaa kenties suosiolla ottaa vaikeampi vaikeusaste heti alussa.
Lopussa harmittamaan jäi ainoastaan platina ja kulta -trophyjen loistaminen poissaolollaan.
