Suomalainen Remedy on kunnostautunut jo useamman ison peliprojektin verran, eikä Max Paynen ja Alan Waken jäljillä tullut Quantum Break jää menestyspelien varjoon. Remedyltä on totuttu näkemään räiskintää hyvällä tarinankerronnalla sekä jonkinlaisella peliteknisellä kikalla. Tälläkertaa keskitytään ajan manipuloimiseen.
Jack Joyce päätyy veljensä Willian Joyce kehittämän ja rikkaan tiedemiehen Paul Serenen rakentaman aikakoneen ensitestiin. Jotainhan siinä tietysti menee pieleen, aika rikkoutuu ja tapahtumia riittää selvitettäväksi. Ennen kaikkea tietysti asioiden korjaamiseksi, mutta isot kysymykset nousevat monella taholla pintaan. Kuinkahan asiat lopulta voisi korjata vai voiko? Aikakone oli Paulin Monarch Solutions –yhtiön varoilla rakennettu ja yhtiön palkka-armeija on lopulta paha vastus asioiden korjaamisen tiellä.
Kiehtova tarina on kenties pelin parasta antia, mutta se kerrotaan liian monessa paikassa. Toki jos on aikaa ja haluaa syventyä oikein kunnolla, niin Quantum Break on taivas tarinan pientenkin nyanssien tutkimiseen. Tarinaa viedään eteenpäin räiskintäosuuksien välissä, mutta iso osa piilotiedosta on kuitenkin sähköposteihin ja muihin kerättäviin asioihin piilotettuna. Kaiken tarinasta tietävän kannattaa varautua kokonaisen romaanin lukemiseen pelin aikana. Onnistunut kokeilu on myös jaksojen lopussa olevat TV-jaksot. Oikeasti näytellyt ja kuvatut pätkät tuovat mielenkiintoista syvyyttä tarinaan ja muihin hahmoihin, koska pelaaja tekemisillään vaikuttaa näiden pätkien tarinan kulkuun. Samalla myös tarina muuttaa varmaan ainakin jonkin verran muotoaan. Pelaajan valinnoilla on vaikutusta ja jaksojen välissä hypätäänkin tarinan toiselle puolelle katsastamaan mitä Monarch Solutionsin syövereissä tapahtuu. Serenestä tulee pelin niin sanottu pahis, jota kuitenkin pelaaja pääsee pelaamaan ja näin ollen tekemään merkittäviä valintoja, joiden myötä paha ei ehkä välttämättä olekaan enää niin paha? Sekä Serene että Jack saavat aikaan vaikuttavia erikoisvoimia ja Serenellä on kyky nähdä tulevaisuuden asiat. Valittavana onkin useassa kohdassa kaksi suuntaa, johon pelaaja voi tarinaa viedä katsottuaan pienen otoksen kahdesta mahdollisesta tulevaisuudesta.
Erikoisvoimat ovat Remedyn kyky erottua räiskinnällä. Siinä missä Max Payne pystyi hidastamaan aikaa, niin Jack voi vaikka pysäyttää sen, tietyin ehdoin tosin. Vastustajan voi vangita aikakuplaan, jota ampumalla saa pysäyttävää tuhoa aikaan, viimeistään sitten kun kupla katoaa ja rypäs luoteja singahtaa suoraan sen sisällä olleeseen viholliseen. Eteen voi luoda suojakiven, joka pysäyttää luodit tai salamannopeasti siirtyä aikahyppyjä huoneessa vihollisten selustaan. Eri kykyjen ja taitojen hyödyntäminen onkin avainasemassa pelin taistelumekaniikan kanssa ja siitä tulee pelin taistelun viehätys. Pelkässä suojassa kykkiminen ja vihollisten lahtaus saa paljon uusia ulottuvuuksia, kun pysyy liikkeessä ja käyttää tasaiseen tahtiin koko voima-arsenaalia hyväksi.
Remedyltä voi odttaa laatua ja se näkyy. Vaikka mielipeitä voi olla monia, niin peli ole lainkaan huono. Todennäköisesti siihen vain suhtaudutaan eri kantilta ja voisin veikata, että mielipide on vahvasti sidottuna siihen kuinka paljon on sitoutunut peliä pelaamaan ja tutkimaan. Peli kuitenkin saattaa herättää enemmän kysymyksiä, kuin se antaa vastauksia. Niitä toki on tarjolla, mutta vastausten löytämiseen tarvitsee syventyä kunnolla peliin. Sen voi pelata hetkessä juoksemalla läpi ja toisaalta taas kuluttaa niin paljon aikaa kuin jaksaa tutkiessaan jokaisen sopukan etsiessään tiedonmurusia ja koluten kaikki mahdolliset tarinahaarat. Onneksi kyseessä on kuitenkin perinteikäs putkijuoksu, joten kun alue on koluttu, niin voi siirtyä tarinaa jatkavan pisteen kautta seuraavaan. Pelaajasta itsestään on kiinni, kuinka paljon peli voi tarjota. Itse en lopulta jaksanut keskittyä lukemiseen, joten moni asia on minulta edelleen hämäränpeitossa. Peli kuitenkin piti otteessaan loppuun asti ja pelin yhdistäminen näyttelijöillä toteutettuun TV-tuotantoon oli ainakin minun mieleeni. 20-30 min viettää mielellään vain katsoen sarjan jaksoa ja se rytmittää mukavasti räiskintäosuuksia.
Remedy on onnistunut jälleen tekemään hienon pelin, se ei välttämättä täysillä uppoa kovin monelle, mutta kyllä siitä nautti sen aikaa, kuin siihen jaksoi panostaa.
