Nintendo on jostain oudosta syystä viettänyt varsin vaikuttavaa hiljaiseloaan. Pikmin 3 oli pienoinen pettymys ja uudet Mario- tai Remake Zelda –seikkailut eivät ole juuri jaksaneet innostaa. Isot uudet julkaisut loistavat poissaolollaan pitäen Wii U:n myynnit varsin pieninä, vaikka jonkinasteista piristymistä onkin tapahtunut.
Toinen on tahti käsikonsolipuolella, jossa 3DS on ottanut paikkansa myyntilistojen kärjessä. Itse olen myös konsolin hankkimista useasti harkinnut, mutta toistaiseksi laitteen hankkimiseen ei ole ollut tarpeeksi pätevää syytä.
The Legend of Zelda A Link Between Worlds nostatti kuitenkin valtaisan nostalgiaryöpyn ja toi vahvasti mieleen hienot hetket vanhojen Zelda-seikkailujen parissa ennen 3D-seikkailuita. Nelinpelin podcastissä Sami Saarelainen kehui uutta Zeldaa vuolaasti, jonka seurauksena erehdyin lukemaan muutaman arvostelun. Kovasti kehuja saanut seikkailu myi siis lopulta 3DS XL -konsolin minulle ja konsolin mukana tuli odotettua uutta Zeldaa.
A Link Between Worlds sijoittuu tuttuun maailmaan, jossa seikkailtiin aikaisemmin vuonna 1992 SuperNintendolle julkaistun A Link to the Past –pelin parissa. Uusi seikkailu ei kuitenkaan millään tavalla vaadi tuntemusta aikaisemmasta pelistä. Aikaa on kulunut ja maailmassa on säilynyt tarina sankarista, joka kukisti kerran pahat voimat. Pahuus kuitenkin nostaa jälleen päätään ja pienen pojan on tarkoitettu olevan tuleva sankari.
Peli on varin tuttua Zelda-seikkailua hyvällä tavalla. Nintendo kuitenkin osaa usein yllättää ja se on nimenomaan uusien ideoiden keksimisessä hyvin toimiva laitos. Myös Zeldan tuttuja kaavoja on lähdetty uudistamaan sieltä mistä se on kannattanut tehdä. Pelin alussa käy selväksi, että lähes kaikki varusteet ovat käytettävissä heti. Kysymys on vain siitä vuokrataanko vai lainataanko varusteet?
Vuokrattuaan varusteet pommeista ja jousipyssystä taikasauvoihin pelaajalla on paljon valinnanvaraa edessä. Toki tarina ohjaa toimia, mutta lopulta pelaaja itse päättää mitä luolaa lähtee tutkimaan. Täytyy vain olla oikeat varusteet vuokrattuna. Juju on kuitenkin siinä, että kuolema palauttaa vuokratut varusteet niiden omistajalle, jolloin ne täytyy vuokrata uudelleen rubiineja vastaan. Rubiineja kuitenkin tulee sen verran kovaan tahtiin, ettei missään vaiheessa vuokraaminen ollut ongelma ja lopulta varusteet voi ostaa huomattavasti korkeampaan hintaan itselleen.
Tieto vuokrattujen varusteiden menettämisestä luo kuitenkin mielenkiintoisen tunteen ja varovaisuusaste tekemiseen nousee ainakin hieman. Esimerkiksi aina ennen pomohuoneeseen johtavan oven avaamista etsin tieni linnan ulkopuolelle tallentamaan, jos kuolo jostain syystä sattuisi korjaamaan.
Toinen mielenkiintoinen uudistus liittyy tapaan kulkea. Kuten pelin nimi kertoo pelissä taiteillaan kahden maailman välillä, joihin päästään erilaisista halkeamista. Alussa tarinan edetessä Link saa kyvyn siirtää itsensä maalaukseksi seiniin Egyptiläisten seinämaalausten tyyliin. Maalattuna seinissä on kuitenkin mahdollista kulkea ja tätä käytetään erittäin mielenkiintoisesti uutena elementtinä eri luolastojen ongelmia ratkoessa. Mikään ei kuitenkaan ole rajatonta, joten niin seinissä liikkuminen kuin myös varusteiden käyttö miekkaa ja kilpeä lukuun ottamatta vievät taikavoimaa. Voiman loputtua varusteita ei voi käyttää tai kykyjä ei voi enää käyttää. Mittari kuitenkin palautuu varsin nopeasti, joten odottelulla saa voimia takaisin.
Nintendo on siis jo alusta alkaen antanut pelaajan käyttöön käytännössä rajattomasti varusteita ja mahdollisuuden oikeasti niiden käyttöön. Mahdollisuus vuokrata varusteet tuo esiin myös valinnanvapauden etenemisen suhteen ainakin koluttavien luolastojen osalta. Perinteiseen tyyliin niitä ei käydä tietyssä järjestyksessä ja haeta aina uutta varustetta edellisestä, jotta pääsee seuraavaan.
Voisi luulla, että tämä pilaa käytännössä uuden löytämisen riemun ja ehkä lievästi sen jopa tekee. Uusia esineitä ja niiden löytämisestä koitunutta riemua kun ei enää ole, mutta peli onnistuu kaappaamaan kuitenkin matkaansa heti alusta alkaen. Luolastot ovat täynnä paikkoja joihin pääsee vain tietyllä tavalla ja maailmassa riittää tutkittavaa. Uusi tapa kulkea auttaa korvaamaan esineiden puutetta. Kun löydät sen viimeisen kartassa näkyvän arkun paikasta johon pääsi vain maalattuna seinään on tunne varsin hyvä.
A Link Between Worlds on ensimmäinen 3DS:n uusi Zelda ja se näyttää hienolta jopa 3D päällä. Itse en kuitenkaan pysyt edelleenkään 3D:tä käyttämään silmien rasittumisen vuoksi, mutta hetkittäin sitä oli pakko kokeilla. Peli näyttää upealta, mutta on toki sitä myös 3D pois kytkettyä. Yhdistettynä jälleen kerran upeaan musiikkiin, peli luo aivan uskomattoman tunnelman ja nostalgiaryöpyn, jollaista vain Nintendo on onnistunut kerta toisensa jälkeen tarjoamaan.
Uuden Zeldan pelattua muistaa taas miksi Nintendon koneita oikeasti hankitaan. Niitä ei hankita pääasialliseksi pelikoneeksi vaan siksi, että voidaan pelata nimenomaan Nintendon suunnittelemia pelejä sen itse suunnittelemalle laitteille.
Kuvat: Giantbomb