Mikä Nintendon koneita vaivaa? 3DS XL voi hyvin kuvata Nintendon konsoliksi. Se tuntuu iloisesti lojuvan käyttämättömänä olohuoneessa, kuten Wii U. Tuntuu siltä, että molemmille koneille vain odottaa Nintendon omia pelejä tai tarkoitus on pelata rästiin jääneitä sellaisia. 3DS:n kohdalla mukana tullut Zelda on toistaiseksi ainut peli, johon koneella on tullut edes koskettua.
Käyttöliittymän ulkoasu on mielestäni myös varsin luotaantyöntävä. Se näyttää hieman sekavalta ja jälkeen jääneeltä. Konsolin ostopäivänä Nintendo julkaisi päivityksen, jolla sentään Wii U:lla luotu Nintendo ID:n sai liitettyä osaksi 3DS XL –konsolia.
3DS:lle sentään on pelattavaa etenkin, koska DS-pelit toimivat sen kanssa, enkä ole käsikonsoleita aikaisemmin omistanut. Jostain syystä en ole saanut aikaiseksi vielä pelata kuin uuden Zeldan. Se olikin mieletön matka, mutta jotenkin kotona ollessa 3DS ei vain vedä puoleensa. Isot konsolit vievät mieluummin peliajan ja 3DS taitaa oikeasti jäädä vain erilaisten matkojen ajanvietteeksi.
Itse kone on varsin kätevän kokoinen ja XL-mallin isommat näytöt ovat varsin massiivisen oloiset, kun olen aikaisemmin nähnyt vain muutamaan kertaan alkuperäisen mallin.
Käyttöliittymä on varsin tutun oloinen Wii U:n kanssa. Kankea ja paikasta toiseen siirtyminen ottaa hetken. Onneksi kuitenkin esimerkiksi asetusvalikon sisäistä rakennetta pääsee suhteellisen nopeasti selaamaan.
Valmiita ohjelmia löytyy Youtube, Nintendo Video ja -musiikki ohjelmat sekä tilastosovellus ja erilaisia minipelejä. Tuntuu että paljon turhaa mukana, eikä Nintendon yhteisöllisyys muiden pelaajien kanssa ole kovinkaan helppoa. Mihin tarvitsen kaikkea tätä?
Nintendo 3DS XL ei tule varmastikaan saamaan montaa peliä sisäänsä, mutta kerta se nyt on hankittu, niin täytyy ainakin Nintendon omia tekeleitä, kuten Zelda-pelejä reissuilla käydä läpi. Masiina on puhtaasti pelilaite reissuja varten, eikä kiinnostus sitä kohtaan millään muulla saralla ole herännyt lainkaan.
