Telltale Gamesin huikea The Walking Dead -seikkailu sai jatkoa jo ennen kesää, mutta jotenkin into sarjaa kohtaan vain loppui hetkeksi. Sain kuitenkin herätettyä kiinnostuksen ja pelattua kolmannen osan.
Kolmas osa lisäsi entisestään tunnetta siitä, että pelaaja ei välttämättä voi vaikuttaa niin paljon tapahtumiin kuin luulee. Muutamaan otteeseen jo aikaisemmissa osissa yritin viedä Clementineä hahmona tiettyyn suuntaan, mutta peli onnistui valinnoistani riippumatta kääntämään tilanteen hieman erilaiseksi ja lopputulos ei ollut oikeastaan lainkaan se mitä olisin toivonut. Sama jatkui siis kolmannessa osassa.
Toinen kausi ei ole enää läheskään samalla tavalla pelkkää selviytymistä viruksen riivaamissa ympäristöissä. Zombit ovat kenties se pienin murhe. Clementine ystävineen joutuu puntaroimaan jatkuvasti kehen voi luottaa ja etsimään pakokeinoa tilanteista, joissa on osapuolina vain eläviä ihmisiä.
Celementine on pieni tyttö, mutta monella tavalla paljon kokeneempi kuin moni muu, mikä on ainakin omissa valinnoissani (silloin kun niitä ehtii tehdä) alkanut heijastumaan entistä selkeämmin. Ensimmäisellä kaudella valintani olivat enemmän taka-alalla oleskelemista, mutta nyt huomaan valintojeni olevan suoraviivaisempia ja rohkeampia.
Tekninen puoli on edelleen erittäin tökkivää. Telltale Games ei vain tunnu saavan pakettia kasaan PS3:lla ja tökkimistä etenkin lataustaukojen jälkeen tulee toistuvasti. Muuten jakso oli varsin pitkälle ihmisten keskustelujen kuuntelemista muutamaa toiminnallisempaa kohtausta lukuun ottamatta. Jakson lopetus tehtiin kuitenkin jälleen Telltalemaiseen tyyliin ja seuraava jakso täytyykin laittaa tulille mahdollisimman pian.
