Halon läpipeluuprojekti jatkui varsin pian ensimmäisen osan läpäisyn jälkeen. Kaverina jälleen Nelinpelin isäntä ja pelijournalismin monitoimiavustaja Jason Ward. Ensimmäisen osan myötä ei juuri suurempia ongelmia ollut, vaikka internet oli kuohunut liitoksistaan Master Chief -kokoelman ongelmista. Toinen osa toi kuitenkin ikävän muutoksen asiaan.
Ensimmäisen pelisession aloitus viivästyi reilusti, koska ongelmat yhteisen pelin löytämiseksi ja etenkin sen jälkeen pelin käyntiin saamiseksi olivat vahvasti läsnä. Lopulta ensimmäisen osan yhteydessä käytössä olleet pienet lisäherkut täytyi ottaa pois, jotta peli saatiin vihdoin ilman jumiutumisia käyntiin.
Toinen hämmästys tulikin sitten Jasonin tiedostamana, kun aloitettiin pelaaminen. Halo 2 alkaa varsin pitkillä animaatioilla, jotka kertovat suoraan ensimmäisen osan lopun tapahtumien seurauksista. Jasonin mielestä jotain kuitenkin puuttui ja niinpä palasimme alkuvalikkoihin. Huomasimme, että yhteispeli lähti käyntiin vasta kolmannesta tehtävästä (eli kolmannesta välipätkästä). Kaksi ensimmäistä oleellista pätkää oli siis jäänyt kokonaan pois. Aloitimmekin yksinpelinä alusta, jonka jälkeen alkupään upeat videot saatiin näkyviin.
Halo 2 on kokoelmapaketin ”uusin” peli, johon on tehty huomattavaa remasterointia. Jälkeä voi ensimmäisen pelin tapaan vertailla alkuperäisen tuotoksen kanssa nappia painamalla. Tällä kertaa myös äänet vaihtuvat graafisen ilmeen kanssa. Erityisesti välipätkiin on todenteolla panostettu ja ne näyttävät varmasti upeammilta, kuin uusin sarjan peli Halo 4 tulee verkkokalvoille piirtämään.
Ensimmäisen osan Halo-renkaan tuhoutumisen jälkimainingit ovat edelleen käynnissä. Sota Covenantin liittoumaa vastaan raivoaa ja tarina vie Master Chiefin Maahan taistelemaan sinne renkaan tuhoutumisen suututtanutta liittoumaa vastaan. Maan puolustus on siis tärkeässä osassa, mutta pian lähdetään kuitenkin omille urille tarinan suhteen. Juonikuvio on ainakin moninpelin tiimellyksessä hieman sekava, eikä siihen pystynyt täysillä keskittymään. Halo 2 tuntuukin jonkinlaiselta väliosalta selvittämään edellisen osan pienempiä mysteereitä ja pohjustaen tulevaa osaa. Pelin loppu on varsin yllättävästi edessä, mikä on varmaan aikanaan aiheuttanut jonkinlaista meteliä pelaajien keskuudessa. Kolmanteen osaan pääsyä siis odotellessa.
Co-op räisintäpelinä Halo 2 on kuitenkin edelleen erittäin toimivaa ja ensimmäisen Halon tuttu pelimekaniikka on hiotumpana läsnä. Kenttäsuunnittelu on myös kokenut pientä piristystä vaikkakin maisemat ovat loppupeleissä varsin yksitoikkoiset. Enää ei kuitenkaan kierrätetä moneen kertaan saman räiskintäkohtauksen aikana rakennusta kerros kerrokselta ympäri.
Vuosien jälkeen sarja ei kahden ensimmäisen osan perusteella ole mitenkään ihmeellinen, mutta yhteistuumin se on erittäin viihdyttävää ajanvietettä ja tätä herkkua on tarkoitus jatkaa myös kolmannen osan voimin.
