The Room Three teki sen taas. Ensimmäinen osa oli huikea ja yllätyksellinen pulmanratkonta, jota toinen osa laajensi entisestään. Kolmonen vie homman täysin uudelle tasolle, sillä yksitäisen kuuton tai rakennuksen sijaan pulmia ratkotaan nyt kokonaisen saaren voimin. Saari koostuu useammasta rakennuksesta, joissa vieraillaan vuorotellen. Peli onkin yllättävän laaja kokonaisuus ja onnistuu erittäin hyvin pitämään otteessaan. Taukoja tarvitsi oikeastaan isoimman haasteen turhauduttaessa, eli suurin laajojen alueiden seasta löytää ne oikeasti tärkeät kohdat, jossa jotain voi tehdä. Iso osa peliajasta menee pyöriessä edes takaisin, vaikka ratkaisu olisi ollutkin aivan nurkan takana. Tarkkaavaisuutta siis todella tarvitaan.
Ennestään The Room –pelejä pelanneelle pelimekaniikka ja logiikat ovat jo entuudestaan tuttuja. Etsitään jatkuvasti jotain, mihin voi koskea, jotain jolla voi tehdä jotain tai kenties hyödyntää sitä jossain muualla. Kolmannen osan ”pääjuoni” on rakennettu pääsääntöisesti tietyn alueen sisälle kerrallaan, joten aivan älyttömästi ei joudu eri huoneiden välillä kuitenkaan juoksentelemaan. Itselle ainakin tuli ”mitä ihmettä nyt pitää tehdä” –tilanteiden jälkeen lähinnä hölmistynyt olo, etten ollut jotain yksinkertaista asiaa huomannut. Jumissa olevaa pelaajaa pelin oma vinkkijärjestelmä halutessaan kuitenkin onneksi opastaa tarvittaessa eteenpäin. Tarkkaavaisuutta ja hoksottimia vaaditaan nyt entistä enemmän ja todellinen puurtaminen alkoi oikeastaan vasta pelin läpäisyn jälkeen. Peli ei päästänytkään vielä otteestaan vaan ilmoitti, että edessä on vielä monia haasteita ja pulmia. Niihin ei tarjota edes minkäänlaista apua, joten eikun takaisin kartanoon etsimään ohi menneitä ja kääntämään jokainen tiili ja pöydänkulma, jotta salaisuudet ja piilotetut loput saa ongittua esiin.
Pelattavaa vajaan viiden euron hintaan sai yli viiden ja puolen tunnin edestä jo pelkästään läpipeluuseen. Tämän jälkeen peli tarjosi tekemistä vielä muutamaksi tunniksi lisää loppujen salaisuuksien löytämiseen. Ei huono saavutus ja ennen kaikkea nautin jokaisesta hetkestä, jolla sai jälleen aivonystyrät raksuttamaan todella.
