Päättynyt vuosi oli järkälemäisten pelien juhlaa. Vuosi 2015 onkin omalla kohdalla ollut Witcher 3 ja Fallout 4 -pelien myötä varsin köyhä ainakin pelattujen pelien määrän suhteen. Määrä ei kuitenkaan korvaa laatua, joten oliko Fallout 4:stä Witcher 3:n vanavedessä kruunaamaan vuoden?
Fallout on minulle ennestään tuntematon sarja ja roolipelien takavuosien (ja nykyisinkin) suurena ystävänä peli tempaisi varsin nopeasti mukaansa. Homma alkaa hahmon luonnilla, josta voikin tuhdin hahmogeneraattorin avulla luoda käytännössä sen, mitä mieleen sattuu juolahtamaan. Toki valinnan voi tehdä vain sukupuolen mukaan ja jatkaa pelaamista kehittäjien oletuskasvojen kanssa.
Pelaaja viettää aluksi mukavan näköistä perhe-elämää vaimonsa ja pienen poikavauvan kanssa. Elämä kuitenkin muuttuvat ydinsodan alkaessa ja pommin räjähtäessä Bostonissa. Päähenkilömme ehtii kuitenkin suojautua Vault 111 nimiseen turvapaikkaan, jossa hänet perheineen syväjäädytetään. Traagisten tapahtumien jälkeen peli lähtee käyntiin ja päätehtävänä on selvittää kadonneen pojan kohtalo.
Peli itsessään on todella kovanluokan työnäyte. Tuhoutunut maailma ja siellä selviytyminen vievät pelaajan hetkessä mukaansa tutkimaan mystistä maailmaa. Mielenkiintoinen ja alusta alkaen avoinna oleva maailma tarjoaa monenlaisia tarinoita eri ryhmittymien kesken. Pelaaja voi sekaantua haluamallaan antaumuksella näihin moninaisin sivutehtäviin, mutta varsinaista päätarinaa kuljetetaan omana tehtäväkokonaisuutena kaikkien muiden tehtävien joukossa. Pääasiassa pelaaminen on uusien alueiden löytämistä ja niiden tutkimista tai tiettyyn paikkaan menemistä aikaisemmin tavatun henkilön pyynnöstä.
Omaksi internetin ilmiöksi on puolestaan noussut pelin rakennuspuoli. Falloutin maailmasta löytyy omia alueita, farmeja ja rakennuksia, joihin voidaan tehtävien jälkeen rakentaa omia tukikohtia. Rakentelu on yllättävän hauskaa ja monipuolista. Lähes kaikkea pelimaailmasta irtoavaa taloista teippirulliin voidaan käyttää rakennusmateriaalina. Osittain jumalallisilla voimillaan pelaaja voi napin painalluksella hajottaa isojakin asioita rakennustarvikkeiksi, mutta vain näiden rakentamiselle tarkoitettujen alueiden sisällä. Yksittäisiä pieniä tavaroita voi kuitenkin kerätä mukaan mistä vain ja niitä tarvitaankin rakentamisen lisäksi myös aseiden ja varusteiden tuunaamiseen. Rakentelu ei ole kuitenkaan missään määrin pakollista muutamaa yksittäistä rakennelmaa lukuun ottamatta, mutta siitä huolimatta puuhaan sai upotettua tuntikaupalla aikaa.
Aseiden kehittäminen on myös oma kiehtova maailmansa ja niitä tuleekin tuunattua ahkerasti maailmasta kerättyjä tavaroita apuna käyttäen. Tutkimalla paikkoja ja tiirikoimalla kassakaappeja löytää kokoajan jotain, mikä palkitsee jatkuvan etsimisen ja nurkkien koluamisen. Yksittäiset omat sijaintikokonaisuudet kätkevät myös tarinoita pelaajan löydättäväksi, joista iso osa paljastuu lukemalla tietokoneille jätettyjä lokikirjoituksia.
Maailma ja tutkiminen tempaavat mukaansa siinä määrin, että itse päätarina jää helposti sivuosaan. Toisaalta se ei juuri haittaa, koska pääjuoni on ikävä kyllä pelin huonointa antia. Varsin helposti ennalta arvattava ja se pakotta pelaajan tekemään täysin aikaisempaan pelityyliin sopimattomia valintoja, jotka tuhosivat ainakin oman pelikokemuksen perusteellisesti. Pelin läpäisyn jälkeen joudunkin ikäväkseni toteamaan, että sivujuonteiden koluaminen mahdollisimman paljon ennen päätarinassa etenemistä onkin enemmän kuin suotavaa. Isojen pelien jatkuva kirous näyttää olevan pelin tarinan päättäminen, eikä Fallout 4 selviydy siitä missään määrin kunnialla. Lopun tapahtumista en voi avoimessa tekstissä juurikaan mitään sanoa, mutta kehotan edelleen pelaamaan mahdollisimman paljon kaikenlaista muuta ja tutkimaan, kuin etsimään sitä kadonnutta lasta. Tästä huolimatta Fallout 4 oli erittäin antoisa kokemus, vaikka pelin pariin ei missään määrin tee enää mieli palata. Kymmenniä ja satoja tunteja peliin saa helposti upotettua, jos vaistot ohjaavat tutkimaan kartan jokaisen kolkan.
