Kirjoitin Oceanhorn –pelistä hyvä tovi sitten. Vaikka peli vaikutti, ja on erittäin laadukas tuotos, niin se unohtui unholaan jumiin jäämisen seurauksena. Peleissä hyvin harvoin enää on mahdollista jäädä jumittamaan, mutta Oceanhorn tarjoaa myös siihen mahdollisuuden.
Se ei pidä kädestä pelaajaa kokoajan, joten jos satuit ohittamaan sinnulle tarjotun vinkin seuraavasta tavoitteesta tai määränpäästä, niin siinäpähän koluat paikkoja läpi. Oceanhorn on hyvin Zelda vaikutteinen ja lainaa oikeastaan kaiken tutuista Zelda-sarjan elementeistä. Nuori poika lähtee seuraamaan isänsä jalanjälkiä tavoitellessaan mysteeriä, joka näyttäisi johtavan Oceanhorn hirviön kukistamiseen. Matkalla kolutaan lukuisia saaria, autetaan saarten asukkaita, tutkitaan luolia, etsitään aarteita ja kehitetään taitovalikoimaa.
Veneellä liikkuminen on kiinnitetty tiedossa oleviin saariin ja matkat sujuvat pisteestä A pisteeseen B tietokone ohjaksissa. Varsinaista vapaata meritutkimista ei siis ole tiedossa, mutta jos saat vihjeen uuden saaren sijainnista, niin se ilmestyy karttaan ja voit siellä vierailla. Todennäköisesti et kuitenkaan aivan heti pääse kovinkaan pitkälle, koska saarten sopukoihin pääsemiseksi täytyy saada taitoja raivatakseen edessä olevat esteet tieltä.
Kun aloitin pelin alusta ja pääsin kunnolla vauhtiin, ei mikään pysäyttänyt. Pelitunteja on takana noin 15, mutta noin kymmenen tunnin pelinkesto on realistinen tarinan läpäisemisen osalta. Senkin jälkeen riittää vielä tutkittavaa ja salaisuuksia löydettäväksi. Vasta lopussa oikeasti on kaikkia taitoja hyödyntäen mahdollista päästä viimeisenkin arkun luokse.
Oceanhorn on ehdottomasti yksi mobiilipeleilemppareista ja onpa teos päätynyt myös Steamiin sekä tulossa konsoleille.
