No Man’s Sky on ollut puheenaiheena hyvän tovin. Peli aiheutti kohua jo ennen julkaisua ja hypejuna vei monen mennessään. Lopputulos on ilmeisesti hyvin paljon erilainen, mitä on annettu ymmärtää. Pienen tiimin tekemä kunnianhimoinen avaruustutkimusmatka on teknisesti upea saavutus, mutta pelinä se jättää monet kylmäksi.
Yksinkertaisuudessaan peli on tutkimista ja eteenpäin pääsemistä. Miljoonista tuntemattomista planeetoista koostuva leikkikenttä heittä pelaajan johonkin hiekanmurun päälle ja yrittää antaa vapaat kädet mieleisen kakun kokoamiseen. Satunnaislukuja pelimoottori syytää eteen tietyin ehdoin, eli jokainen planeetta luodaan, kun sen läheisyyteen mennään. Jokaisen pelaaja koluaa siis hyvin todennäköisesti täysin tuntemattomia planeettoja, joista kaikista tosin löytyvät samat asiat. Planeetoilla on aina resursseja, joita keräämällä saa varusteita ja alusta ladattua sekä päivitettyä. Toisilta planeetoilta löytyy harvinaisempia resursseja, sää olot vaihtelevat rajusti ja eläimistö sekä kasvillisuus on myös luotu satunnaisesti.
Planeetat ovat valtavia ja käveleminen paikasta toiseen veisi helposti tunteja. Tehtävänä onkin korjata avaruusalusta ja kehittää sen teknologiaa aina vain pidempiin hyperhyppyihin planeettojen ja galaksien välille. Sitä peli sitten onkin, erinäköisen, mutta pohjimmiltaan hyvin samanlaisten paikkojen tutkimista ja tuntemattomaan pyrkimistä. Jotkut varmasti viihtyvät pelin seurassa ja itse nautin myös suuresti tutkimisesta ja resurssien louhinnasta useita kymmeniä tunteja. En ollut tietoinen siitä mitä pelin oli tarkoitus tarjota, vaan hankin pelin kun näin mitä se on. Peliin on helppo hetkeksi palata, tukia ja siirtyä eteenpäin. No Man’s Sky voikin olla hyvin eräänlaista mielen terapiaa ja pakokeino arjesta.
Toki peli vaikuttaa usein tyhjältä, eikä varsinaista päämäärää oikeastaan ole. PC puolella voin helposti kuvitella pelin olevan modaajien huikea leikkikenttä ja peli tulee PC:llä varmasti saamaan täysin uusia ulottuvuuksia modikulttuurin myötä. Konsolipuolella sensijaan kannattaa tutustua peliin jossain tai odottaa sen ilmestymistä alelaareihin. Veikkaan, että parempia pelejä löytyy hyvin helposti johon aikaa käyttää, mutta toisaalta, voit olla myös yksi niistä joihin peli iskee kovaa. Siinä vaiheessa tutkimista ei pysäytä edes tietoisuus siitä, että teet kokoajan vain sitä yhtä ja samaa. Yrität saada hyperajomoottoriin sen yhden polttoainekennon lisää.
