PSVR on ensimmäinen todellinen kosketukseni virtuaalitodellisuuden maailmaan. Aikaisemmin olen kokeillut vain Oculuksen varhaisimpia kehitysversiota, joten kovin paljon kosketuspintaa VR-maailmaan ei ole aikaisemmin ollut. Tekniikka kuitenkin kiinnostaa kovasti ja lievä innostus PSVR-laseja kohtaan on ollut jo pitkään läsnä. Ei siis malttanut odottaa, vaan heti lasien ilmestyessä täytyi omat saada kokeiltavaksi.
Ensimmäinen haaste VR-maailmaan siirtymisessä on laitteiston toimintavalmiuteen kytkeminen. PSVR:n mukana tulee iso kasa erilaista johtoa. Sonyn toimesta jopa numeroitu erikseen, joten ohjeista käy varsin hyvin selvästi, kuinka laite on tarkoitus kytkeä PS4 järjestelmään ja mikä johto kuuluu mihinkin kohtaan. Lopulta asennuksen loppuun saatuani pääsee vihdoin käyttämään itse laitetta.
PSVR on yllättävän miellyttävä päässä. Paino jakautuu hienosti päähän, eikä ole esimerkiksi täysin otsalla. Alkusäätämistä on kuitenkin paljon. PS Kameran avulla voidaan määrittää silmien etäisyys toisistaan, joka auttaa VR:n kuvan hahmottamisessa. PS järjestelmän sisäinen opas opastaa myös laitteen päähän laittamisessa niin TV-ruudulla, kuin itse lasienkin ruudulla. Eli vaikka laitettavaa ja säädettävää on jonkin verran, niin loppupeleissä laite on kuitenkin varsin toimiva kapistus ensimmäiseksi VR laitteeksi. Toki laseista lähtevä johto PS4:n ja lasien välissä olevaan pienehköön boxiin tuntuu olevan varsin usein tiellä. VR kokemuksen saattaminen langattomaksi onkin yksi iso tekijä, jonka voisin kuvitella olevan isomman läpimurron vaatimus. Toisaalta johto mahdollistaa tekniikan laseista siirtämisen toisaalle, jolloin ne ovat kevyemmät.
Itse lasien kuva on hieman rakeinen ja yllättävän epätarkka ainakin omiin silmiin. En toki sulje pois useamman vuoden vanhoja silmälaseja, jotka voivat vaikuttaa kuvan tarkkuuteen. Opetusohjelman aikana VR lasien paikkaa ja kuvan sain kuitenkin varsin helposti säädettyä sopivaksi, mutta tarkan kuvan ylläpitäminen pelaamisen aikana tuntuu olevan haastavaa. Kovin iso alue ei ole tarkka ja ympärillä oleva hieman utuinen alue on varmaan yksi syy lopulta minulle tulleisiin ongelmiin lasien käytössä. Koin nimittäin varsin voimakasta pahoinvointia laseja käytettäessä. Aina ongelmia ei ollut, mutta liikettä sisältävät pelit, jossa kamera, eli käytännössä minä liikun, mutta oikeasti istun pakallani tuo pahoinvointia ikävästi esiin. Kaikkein pahin oli Driveclub autopeli, jota ei kovin montaa kymmentä sekuntia pystynyt pelaamaan. Toisaalta taas Rush of Blood vuoristoratakauhuseikkailun demo meni suhteellisen kevyesti, vaikka olenkin liikkuvan vaunun kyydissä. Point and click -pelit puolestaan tuntuvat olevan sitä helpointa antia, koska itse olen paikallani ja hahmo liikkuu Move-kapuloilla osoitettuun paikkaan. Yllättävissä paikoissa kuitenkin saattaa esiintyä pahoinvointia, kuten Sonyn Playroomin tasoloikkapelissä, jossa hahmoa ohjataan Mario tyylisesti pitkin tasohyppelykenttää. Homma oli mukavaa, kunnes loppupuolella tulikin yllättäen liukumäkilasku kohti maalialuetta ja homma oli siinä. Järkyttävä olo, jossa oikeasti joutui pidättämään, ettei oksennus tulisi.
Pöhnäinen olo VR kokemusten jälkeen alkoi olla enemmän sääntö kuin poikkeus, joten isompien pelien hankkiminen demojen sijaan ei tuntunut kovin luontevalta. Vaikka PSVR on erittäin mielenkiintoinen tuote ja VR on toivottavasti tulevaisuutta, niin ensimmäisen aallon laitteet evät ole olleet kovinkaan miellyttäviä kokemuksia itselleni. Kenties tulevaisuudessa tekniikan ja laitteiden kehittyessä pääsen itsekin näistä nauttimaan, mutta nyt päädyin muutaman viikon käytön jälkeen myymään laitteen pois. Palataan VR:n pariin kenties PSVR2:n myötä.
 |
| Tämä kaikki tulee PSVR:n mukana. |