Joskus vastaan tulee pelejä, jotka ilmestyvät paitsi hiljaa hissukseen, niin myös yllättävät todella positiivisesti. Middle-Earth: Shadow of Mordor ei ehkä ihan hiljaa ilmestynyt, koska kehitystie on ollut vaihtelevia käänteitä täynnä, mutta itse en kehityksen kaarteista ollut tietoinen ennen lukemiani juttuja pelin ilmestymisen jälkeen. Lopulta Nelinpeli jätkien hehkutus pelistä ja heidän tekemä Mulkaisu-video (katsottavissa alla) herätti lopullisesti mielenkiintoni.
Kyseessä on Taru sormusten herrasta –maailmaan perustuva aito lisenssipeli, jossa nähdään pääsääntöisesti minulle vieraita henkilöitä. En siis ole varma ovatko he kirjoista tuttuja vai tarinaan keksittyjä, mutta myös tuttuja on mukana. Sivutehtävissä pääsee esimerkiksi kaksoiselämää viettävän Klonkkun seuraan.
Kirjoja ne ole lukenut ja elokuvatkin nähty ainoastaan pari kertaa, mutta maailma imaisee silti heti täysillä mukaansa. Tarina on hyvin suoraviivainen ja ennalta arvattavissa. Se sijoittuu aikaan ennen kirjoja (ja elokuvia). Alussa pelaajan mieltä koetellaan hyvin vahvasti, kun sankarimme perheineen tapetaan Sauronin, ilmeisesti oikeana kätenä tunnetun the Black Hand of Sauronin (jota ääninäyttelee Nolan North) toimesta. Sankarimme Talion ei kuitenkaan kuole, vaan jää eräänlaiseen henkimaailmaan vangiksi. Siellä hän tapaa matkakumppaninsa Celebrimborin, jota käytetään hienosti pelimekaniikassa jousiampujana Talionin hoidellessa miekkaa ja tikaria.
Pelimekaniikka ottaa vahvasti vaikutteita Batman ja Assassin’s Creed sarjoista lainaten niistä parhaimmat palat yhdistäen ne hiottuun omaan kokonaisuuteen. Kiipeily on Shadow of Mordorissa paljon helpompaa, kuin AC:ssa ja Batmanin kaltainen taistelusysteemi toimii erittäin hienosti.
Oman mausteensa tekijät kuitenkin tuovat Nemesis järjestelmänä tunnettuna systeeminä, jota varmasti tullaan myös tulevaisuuden peleissä kopioimaan. Sauronin örkkiarmejia koostuu nimittäin eritasoisista örkeistä. Joukossa on rivimiesten lisäksi eritasoisia kapteeneja ja sotapäälliköitä. Nämä ovat aluksi näkymättömissä erillisessä valikossa, mutta kuulustelemalla tavallisia örkkejä sekä enemmän tietäviä kapteeneita pelaaja saa selville Sauronin armeijan hierarkiaa.
Kapteenit ovat luonnollisesti tavallisia rivimiehiä vaikeampia vastustajia ja heillä onkin kullakin omat vahvuudet ja heikkoudet. Vain tiedot esiin kuulusteltuaan pelaaja voi hyödyntää oikeanlaista hyökkäystä helposti vahvojenkin vihollisten kukistamiseen.
Kuolema ei myöskään ole lopullinen vaan henkimaailman kytköksen ansiosta pelaaja palaa lähimpään alasintorniin (näköalatorni josta avataan AC-tyyliin karttaa). Kuolema tarkoittaa myös, että aika kuluu Mordorin maailmassa eteenpäin. Kapteenit taistelevat keskenään ja keräävät lisäjoukkoja, nousevat ylennysten ansiosta korkeammalle tasolle ja tulevat näin ollen vaikeammiksi vastustajiksi. Jos pelaajan tappanut örkki sattui olemaan tavallinen rivimies, niin hän saattaa löytyä pian kapteenien joukosta.
Pelaaminen ja vapaan maailman paikkojen sekä tapahtumien tutkiminen on niin mielenkiintoista, että varsinainen tarina on täysin sivuseikka. Itse tarina on kuitenkin käytännössä iso tutorial, jonka edetessä saa esiin uusia kykyjä. Itse pelasin viimeiset tehtävät vasta aivan lopussa, kun ensin olin tutkinut kaiken muun. Tämä oli osaltaan virhe koska mielenkiintoinen osa Nemesis järjestelmää paljastuu vasta loppupuolella.
Peli on yksi parhaimpia tänä vuonna pelaamiani pelejä ja noin 30 tunnin läpipeluukestonsa aikana siihen ei kyllästynyt kertaakaan. Lievää turhautumista aiheuttavat vääriin vihollisiin tähdätyt ilmahyökkäykset tai kiipeilyt väärään paikkaan, mutta moisista pikkuseikoista ei näin toimivassa kokonaisuudessa jaksa marmattaa. Alussa erilaisia asioita on syytä pelätä ja karkuun juokseminenkin on erittäin toimiva strategia, mutta lopussa taitojen ja voimien kertyessä mikään ei ole upeampaa, kuin kohdata kymmenittäin vihollisia kerralla ja kukistaa heidät erittäin helposti arvoasteikkoon katsomatta.
