Luigi’s Mansion oli yksi Game Cuben lempi peleistä. Vihdoin isoon valokeilaan pääsi Marion vähemmän nähty vihernuttuveli. Olinkin siis kovasti innoissani, kun vuonna X E3:ssa Nintendo kertoi julkaisevansa Luigi’s Mansion 2:n. Ilo oli kuitenkin lyhytaikainen, koska peli oli tekeillä 3DS:lle.
Next Level Gamesin kehittämä ja Nintendon julkaisema peli tuli markkinoille maaliskuussa 2013, mutta en omistanut tuolloin vielä käsikonsolia. Zelda bundlen myötä, oli Luigi’s Mansion 2 heti ensimmäisenä hankintalistalla Zeldan jälkeen. Pelaaminen on tapahtunut kuitenkin lähinnä matkoilla, joten varsin pitkään kesti päästä peli läpi. Osittain toki myös siksi, että peli on kohtuullisen pituinen ja tekemistä riittää.
Professori E. Gadd on jälleen pulassa kummitusten kanssa. Iso paha kummitus King Boo on hajottanut Dark Moonin palasiksi ja vallannut kaikki kiltit haamut hallintaansa tekemään tihutöitä. Samalla mystinen sumu laskeutuu laaksoon, jossa kartano sijaitsee.
Peli koostuu oikeastaan useasta kartanosta. Kaikkiaan viiteen kartanoon päädytään matkan aikana ja jokaisesta kartanossa edetään episodimaisesti eteenpäin. Gadd lähettää Luigin yksittäisille tehtäville, joiden aikana ei voi tallentaa. Tehtävän kestosta ei ole lainkaan tietoa, joten pelihetkelle kannattaa varata aikaa. Jos satut niin sanotusti heittämään veivit, niin kyseinen tehtävä alkaa alusta. Erillisiä välitallennuspaikkoja ei ole. Tämä on kenties toisen osan ärsyttävin suunnittelumoka. Pitkällisen työn tuloksena on erittäin rasittavaa menettää henkensä ja tehdä kaikki äsken toteutetut pienet tavoitteet ja pulmat uudelleen. Onneksi näin ei usein tapahdu, koska onhan peli tuttuun Nintendo tyyliin suhteellisen helppo. Onneksi sentään isommat pomotaistelut on lohkottu erillisiin jaksoihin, joihin pääsee Gaddin piilopaikan kautta, jossa peli tallentaa itsensä. Niissä kun tulee läpsytystä oikealta ja vasemmalta huomattavasti useammin.
Jokaisen tehtävän lopussa saadaan yhteenveto tehtävän onnistumisesta ja arvosana. Vähän samaan tapaan kuin ensimmäisessä osassa pomotaistelun jälkeen rahatilanne tulee näytölle ja kerrotaan napattujen haamujen määrä. Se on nyt viety entistä pidemmälle ja ankarammalle tasolle. Luigi tutkii kartanoa tehtävä kerrallaan ja jokaisen kartanon läpikäynnin jälkeen kohtaa vähän isomman pomon, jonka kukistamisen jälkeen pääsee eteenpäin kartanolistalla.
Itse ainakin olisin toivonut enemmän vapaata tutkiskelua kartanoissa, eikä edestakaisin juoksemista piilopaikan ja kartanoiden välillä. Nyt jokaisen jakson jälkeen saa pistemäärän, joten tavoitteena on saada pelaaja pelaamaan samat tehtävät uudestaan ja uudestaan paremman arvion toivossa.
Uusi osa tekee kuitenkin ison osan lopulta hieman paremmin ja monipuolisemmin, kuin ensimmäinen Game Cube -peli. Erilaisia vihollisia on muutamia ja niiden heikkoudet täytyy oppia tuntemaan. Pulmia on jatkuvasti edessä ja jokainen ovi ei ole heti auki. Taskulamppua, imuria ja kentistä löytyviä objekteja joutuukin käyttämään kekseliäästi, jo pelkästään tarinan eteenpäin viemiseen.
Luigi’s Mansion 2 on ehdottomasti suositusten arvoinen ja erityisesti edellisen osan pelanneille. Harmi vain että peli päätyi käsikonsoliversioksi, sillä mieluusti näin laadukasta pelattavaa ottaisi Nintendolta myös kotikonsoleihin.
