Trine, Frozenbyte, Suomi. Pienestä pohjolan maasta ei kovin montaa isoa pelinimikettä löydy, vaikka mobiilipelipuolella suomalaiset pelintekijät ovatkin kunnostautuneet. Helsinkiläinen Frozenbyte on kuitenkin ollut esillä erityisesti taiteellisen, uskomattoman kauniin ja värikkään Trine-sarjan ansiosta. Sarjan kaksi aikaisempaa peliä olivat uskomattoman kauniita ja tempasivat pelaajan hetkessä mukaansa pulmallisen tasohyppelyn kiehtovaan maailmaan. Kolmen erilaisen sankarin kyvyt toivat aivopähkinöihin mukavaa vaihtelua ja vaikka teoriassa ongelmaan on ehkä suunniteltu tietynlainen ratkaisu, niin pelaajalla on täysi valta keksiä oma vaihtoehtoinen keino päästä eteenpäin.
Trine 3 jatkaa tuttua kaavaa ja velho Amadeus, ritari Pontius ja varas Zoya tarjoavat jälleen löyhällä tarinalla varustettuja kenttiä pelattavaksi. Sankarit haluaisivat eroon tikavoimistaan ja yrittävät palauttaa voimia artefaktille. Kaikki ei suju kuten oli tarkoitus ja artefakti hajoaa kolmeen osaan, jotka olisi saatava takaisin.
Uutena koukkuna peliin on tuotu 3D-maailman syvyys suunta. Aikaisemmat Trinet olivat toki kolmiulotteisessa maailmassa, mutta hahmot pysyivät tiukasti sivusuunnassa kulkevalla janallaan. Syvyys mahdollistaa uudenlaisen kenttäsuunnittelun ja sitä käytetäänkin varsin paljon erityylisiin ratkaisuihin. Pääpiirteittäin peli on kuitenkin tuttua visuaalista silmäkarkkia höystettynä jälleen upealla ja tunnelmallisella musiikkimaailmalla.
Vaikka kuinka haluaisi suomalaista, itselle mieluista sarjaa kehua maasta taivaisiin, niin on pakko todeta Trine 3:n olevan uudesta näkökulmastaan huolimatta – ja erityisesti sen takia – sarjan huonoin peli. Syvyys kenttäsuunnitteluun tuo perustavanlaatuisen ongelman, joka on mahdollisesti osaltaan jopa yllättänyt kehittäjä Frozenbyten. Hahmon liikkeet ovat todella vaikeasti hahmotettavissa ja äkkikuolemia tulee jatkuvalla tahdilla.
Yhdenkään hahmosta käyttäminen ei ole kovinkaan suurta herkkua ja kaikilla on omiin erikoiskykyihin liittyviä ongelmia. Velholla taikominen ei ole kovinkaan mukavaa ja aikaisemmissa osissa kehittyneet taidot ovat kariutuneet. Ainoastaan taikakuutio on loihdittavissa ja sen liikuttaminen on todella tuskallista. Aluksi Amadeus liikkuu samaan tahtiin kuution kanssa, joten muutaman kerran tuli tipahdettua rotkoon, vaikka oli tarkoitus leijuttaa kuutiota. Kuution vapauttaminen ja uusi hallintaan ottaminen tuo helpomman keinon esineen liikuttamiselle, koska molemmat tatit ovat käytössä laatikon liikkumisen hallintaan Amadeuksen pysyessä paikallaan.
Zoya kärsii myös syvyys suunnan tuomista haasteista. Jousella ampuminen on yhtä tuskaa, mutta onneksi automaattinen tähtäys auttaa hieman tarvittaessa. Köyden varassa hyppely antaa puolestaan toivomisen varaa halutusta suunnasta, eikä aina ole täysin varma mihin heilahdus on oikeasti matkalla.
Pontius puolestaan on kätevä kilpensä ansiosta, jonka avulla voi leijailla pitkiäkin matkoja. Oudosti kilpi on kuitenkin aktiivisena jostain toisesta hahmosta Pontiukseen siirtyessä ja miekalla heiluttaminen on jostain syystä estynyt. Ei kovin mukava ominaisuus tiukassa tilanteessa, jossa miekalla heiluttelun sijaan Pontius vain nököttää paikallaan kilpi pystyssä.
Ikävin ominaisuus pelaajan kannalta on pelin täysi keskeneräisyys tarinan kannalta. Peli loppuu nimittäin täysin seinään ja yllättäen. Alussa eteen tuleva kartta on lopullinen pelin alue. Sen koluamisen jälkeen tarina antaa ymmärtää, että jatkoa on tulossa. Jopa hahmojen dialogi antaa olettaa, että tämä oli ensimmäinen osa etapista, mutta lopputekstit pamahtavatkin yllättäen ruutuun. Onko Trine 3 siis trilogian ensimmäinen osa ja lisää on tulossa ainakin kahden osan verran?
Trine 3 on kaunis ja hieno peli. Täysivaltaista pelikokemusta odottava pettyy ikävästi, mutta tarjouksesta 15 euron hintaan ostettuna peli tarjoaa muutamiksi tunneiksi mukavaa, vaikkakin hieman rikkonaista viihdettä tuttujen hahmojen kanssa. 3D-maailmaan siirtyminen olisi voinut jäädä tulematta, mutta kenties Frozenbyte saa palikat kasaan ja hiottua seuraavasta Trinestä jälleen loistavan timantin.
