Wii U on vihdoin saatu käsiin ja “seuraava” sukupolvi saatu korkattua. Tottahan se kuitenkin on, että Wii U pääsee pikemminkin tasoihin PS3:n ja Xbox 360:n kanssa. Käytettävissä olevaa muistia on enemmän, mutta puolestaan prosessoriteho lukeman mukaan olisi varsin heikko kaksikkoon verrattuna. Tehot eivät kuitenkaan ole kaikki kaikessa vaan nähtäväksi jää kuinka uutukainen saa sille räätälöityjä pelejä.
Vihdoin Nintendo tuo HDMI liitännän, joten nyt on kaikki konsolit kiinni vahvistimen kautta äänijärjestelmässä ja TV:ssä. Kytkeminen oli erittäin helppoa ja Pad ohjaimen synkronointi Wii U:n kanssa tapahtui ongelmitta.
Wii U kysyy aluksi alkuasetukset ja verkkoasetukset. Tämän jälkeen alkoi reilu tunnin kestävä päivitysprosessi. Iso päivitys on julkaistu jo heti julkaisupäivänä ja se kannattanee ladata. Varsinaisesti sen tuomia hyötyjä en osaa sanoa, mutta itselläni on koneissa aina uusin firmis asennettuna. Modausta kun en ole PS2:n jälkeen harrastanut.
Päivityksen jälkeen aloitin Wii to Wii U operaation. Wii U pyörittää Wii:tä ikään kuin sisäisenä virtuaalikoneena. U:n “kanavista” löytyy Wii valikko, joka käynnistää koneen kuin se olisi Wii. Halusin kaikki Wii:llä olleen tiedon Wii U:n ja tätä varten alkoi varsin monivaiheinen mutta loppupeleissä yksinkertainen prosessi. Siirto menee pähkinänkuoressa seuraavasti:
- Käynnistä molemmat koneen ja liitä ne verkkoon
- Lataa molempiin koneisiin siirto-ohjelma konsolin kaupasta.
- Käynnistä ohjelmat ja laita Wii U:n SD -muistikortti.
- Wii U valmistelee muistikortin.
- Siirretään muistikortti Wii konsoliin, jossa tiedot tallennetaan muistikortille.
- Siirretään kortti Wii U:n, josta tiedot ladataan Wii U:n.
Siirtoprosessi poistaa kaiken siirretyn datan Wii konsolista ja muistikortilta. Operaatio on siis kertaluontoinen. JOs Wii U hajoaa niin siinä menee ilmeisesti sitten kahden sukupolven konsolin tiedot? Verkkotallennustilaa esimerkiksi tallennustiedostoille ei taida Wii U:ssä olla tarjolla.
Wii U tuntuu ihan hyvältä uutikaiselta, mutta koneen pääasiallinen tehtävä, pelaaminen tuntuu oudolta. Miiware kanava, jossa tiettyyn peliin tai ohjelmaan liittyvää keskustelua voi käydä on mielenkiintoinen. Vaikka Pad ohjain on varsin hyvin käteen istuva, niin kookas laite ei tunnu peliohjaimelta. Kokeilin Raymanin Demoa ja katse hamusi vähän väliä TV:ssä ja Pad ruudulla. Tuntui että keskittyminen peliin ei onnistu kun täytyy keskittyä siihen, että kumpaa ruutua katsoo tai käyttää pelaamiseen.
Mielenkiinnolla odotan ZombieU pelin korkkaamista sekä muista tulevia pelejä laitteelle, mutta potentiaalia on vaikkakin Nintendo tuntuu monen asian tekevän vaikeasti ja omalla tavallaan. Ainahan Nintendo tosin on niin tehnyt.
