The Witcher on ensimmäinen iMac koneella pelattu peli ja vaikka lukuisista – kenties pelistä johtuvista – kaatuiluista ja käynnistysongelmista huolimatta sain pelin pelattua, niin ei Mac pelialustana onnistunut juurikaan vakuuttamaan. Paluu meikäläisen PC pelaamisen kulta-aikaan ei taida olla mahdollista. Koneella istuminen ja hiirellä naputtaminen tuntui hetkittäin todella ahdistavalta. Mieli teki sohvalle ohjain kädessä kokemaan rentouttavia pelihetkiä TV:n äärellä, jossa asentoa voi vaihtaa jatkuvasti, eikä puuduttavaa istumisen tuntua pääse syntymään.
The Witcher on kuitenkin hieno kokemus takavuosien upeaa roolipelimaailmaa ja se kannatti kyllä kokea. Rivian Geralt on muistinsa menettänyt legendaarinen hirviönmetsästäjä, witcher. Witcherit ovat tavallaan ihmisiä, mutta geneettinen muutos on tehnyt heistä nopeampia, jonkinlaisia taikavoimia ja pitkän iän omaavia tappokoneita. Heillä ei ole tunteita ja ovat paitsi lajitovereidensa, niin myös ihmisten vihaamia. Ihmiset kuitenkin tarvitsevat heitä toteuttamaan ikäviä tehtäviä ja suojelemaan milloin miltäkin.
Puolalaisen CD Projektin tekele perustuu Puolassa tunnetun Andrzej Sapkowskin kirjoihin. Tarinaltaan peli on totisesti aikuisten peli, joka ei käsittele ainoastaan hyvän ja pahan klassista asetelmaa, vaan sekoittaa ihmisten perus riidanaiheita. Ennakkoluuloja, sotaa, julmuutta ja rasismia, kuten myös uskontojen mukanaan tuomia konflikteja.
Aloitus on heti silkkaa toimintaa. Witcherien kotiin, Kaer Morhanin linnoitukseen hyökätään ja hyökkääjät onnistuvat anastamaan geenimanipulaation salaisuudet. Salaisuudet tulisi saada takaisin ja kukapa muukaan sen tekisi kuin Geralt. Pitkä takaa-ajo alkaa ja matkan aikana opitaan hyödyntämään niin erilaisia taistelutekniikoita, loitsuja kuin alkemiaa. Erilaisten juomien tekeminen on yksi perus elementeistä, joiden avulla saa hetkellisesti erilaisia voimia. Esimerkiksi Cat-potion tuo näkökyvyn pimeyteen, joka on erittäin kätevä täysin pimeitä luolastoja tutkiessa. Muutkin tutut roolipelielementit hahmon, varusteiden ja kykypuiden muodossa ovat läsnä.
The Witcher – Enhanced Edition julkaistiin lähes vuosi alkuperäisen, 2007 julkaistun pelin jälkeen ja on korjannut monia ongelmia, jotka kiusasivat alkuperäistä peliä. Pelistä kuitenkin paistaa tekninen taitamattomuus. Kaatuilua tapahtuu todella paljon, lataustauot venyvät jatkuvasti vaan pidemmiksi, pikatallennus luo aina uuden tallenteen, jolloin huomaa että tallennuskansiossa on 500 tallennusta ja aina vain tuon listan lataaminen kestää pidempään ja pidempään, kun haluaa peliä aloittaa. Monia muitakin pieniä ikävyyksiä pelin aikana löytyy eikä taistelusysteemikään ole parhaimmasta päästä. Onneksi se on sen verran yksinkertainen, että ongelmien kanssa pärjää ja välillä peli toimii jostain syystä todella jouhevasti.
Suurin ongelma taisi olla tehtävien infotekstit, joiden ruudulle olisi pitänyt tulla kun tehtävä päivittyy tai kun uusi taso saavutetaan. Tekstejä ei tullut aina kuin muutaman ensimmäisen minuutin aikana tallennuksen aloittamisesta. Sen jälkeen ne katosivat näkyvistä. Onneksi tuttu musiikki tehtävän valmistumisesta tai päivittymisestä kertoi, että jotain tuli tehtyä oikein ja tehtävien listausvalikosta näki mitä seuraavaksi tehdä.
Tarina ja maailma ovat sen verran upeat ja mukaansatempaavat, että tekniset ongelmat antaa anteeksi. Toki täydellinen pelikokemus jää niiden vuoksi saavuttamatta. Jopa näin vuosien jälkeen ja huonomuistisena pelaajana uppouduin hienosti tarinoiden ja hahmojen vietäväksi. Geraltista voi luoda varsin omanlaisensa hahmon. Keskusteluissa on aina useita vaihtoehtoja ja tekemisillä on oikeasti vaikutusta eri tilanteisiin. Usein kohtausten valinnat heijastuvat vasta pitkän ajan kuluttua, joten valintoihin haluaa kiinnittää huomiota.
The Witcher on hieno kokemus pelihistoriassa ja onneksi otin sen käsittelyyn. Ei auta muu kuin jatkaa tutussa maailmassa ja tällä kertaa Xbox 360:n kanssa. The Witcher 2 täältä tullaan!
