Assassin’s Creed. Monelle pettymysten ja rahastuksen maun tuova sarja, mutta myyntiluvuista päätellen erittäin suosittu ja pidetty jatkumo. Sarjan julkaisutahti on kyllä sen verran kiivas, että jossain vaiheessa pelaava kansa aivan varmasti kyllästyy ja viimeistään silloin rahastuksen leima on todellinen. Ei kuitenkaan vielä.
Assassin’s Creed 3 oli erittäin ristiriitainen teos, joka tuntui lähinnä usean studion palapeliltä. Se näytti todelliset kyntensä vain hetkittäin, eikä intiaanien maailmaan sijoittunut tarina tai sen ytimeen kyhätty hahmo ollut kaikkein mielenkiintoisimpia. Itse kuitenkin pidin pelistä kaikesta huolimatta ja useaan otteeseen teksteissänikin mainitut meritaistelut olivat pelin parasta antia. Peliä oli hauska pelata sen puutteista huolimatta.
Toivoin kuitenkin lisää juuri meritaisteluihin liittyvää sisältöä ja sitähän saatiin. Oikein täyslaidallinen!
Assassin’s Creed 4: Black Flag on mielestäni kiistatta sarjan paras peli. Siinä yhdistyy kaikki AC-sarjan aikana hiotut osat yhdeksi ehjäksi kokonaisuudeksi. Studiot ovat kai oikeasti viimein oppineet tekemään kunnolla yhteistyötä?
AC4:ssä Karibian saariston lukuiset pienet ja isommat saaret, turkoosi meri ja merirosvot tuovat aivan uskomattoman hienon kokemuksen. Tähän kun yhdistetään kapteeni Edward Kenway, joka on pieniä roposia tienaava mies, mutta haluaisi itselleen sekä vaimolle paremman elämän. Sitä olisi tarjolla mahtavana piraattina, jolla voisi tienata tarpeeksi rahaa ja elää mukavasti.
Edwardilla ei ole varsinaista yhteyttä AC:n kestosukuihin eli Assasiineihin tai Temppeliherroihin. Hän vain sattuu kukistamaan yhden Assasiinin ja varastaa hänen kaapunsa. Näin Edward sotkeutuu kahden koulukunnan väliseen taisteluun, jossa on panoksena ihmiskunnan kohtalo. Etenkään alussa Edward ei kuitenkaan juuri välitä muusta kuin rahasta ja kysymys onkin kuinka paljon tehtävällä tienaa?
AC4 on konsolisukupolven vaihtuessa molemmille sukupolville julkaistu peli, mutta itse säästin sitä suosiolla PS4:n ensimmäiseksi pelikseni. Uusi sukupolvi tuo AC4:ssä selvästi esiin sukupolven vaihtumisen. Peli pyörii sulavasti kaikenaikaa, eikä ruudunpäivitys tipu juuri lainkaan. Maisemat piirtyvät täysin avoimessa Karibian maisemissa uskomattoman hienosti ja etenkin vesi upeasti toteutettuine myrskyineen näyttää ja kuulostaa mahtavalta.
Peli pyörii täysin saumattomasti meren ja maaosuuksien välillä. Edwardin ohella toinen pelattava ”hahmo” on hänen aluksensa Jackdaw. AC3:ssa laivataistelut olivat täysin erillisiä osuuksia, mutta nyt laivaan voi koska tahansa uida ja lähteä tutkimaan merta. Täyslaidallinen pieneen tykkiveneeseen upottaa sen hetkessä, mutta todellisia laivojen jättiläisiä, legendaarisia aluksia vastaan taistellessa on todellakin tosi kyseessä.
Saaristo ja tutkittava alue ovat täysin oma lukunsa. Erilaisia paikkoja on varmaan kymmeniä ellei jopa satoja ja pienellekin saarelle voi rantautua, käydä tutkimassa ja jatkaa matkaa. Erilainen keräily onkin vahvasti jälleen osassa, eikä koskaan ole tainnut olla näin paljon arkkuja, merimieslauluja, Animuspaloja, karttoja, aarteita, kirjeita jne jne kerättävänä kuin nyt. Edwardin ohella päivitettävää on myös Jackdaw aluksessa, joka ainakin itselläni oli se tärkeämpi osa. Tykkien ja panssarien päivitys on erittäin tärkeää, jos haluaa pärjätä villissä maailmassa merirosvojen ja kauppalaivojen pyörteessä.
Vaikka AC4 on uskomattoman hieno ja tyylikäs peli ei sekään ole täydellinen. Oma osansa on tuttu ohjausmekaniikka hyppiessä talojen katoilla tai kiipeillessä laivojen mastoissa. Vääriä hutihyppyjä tulee edelleen tai välillä ihan vain maankamaralle parin sentin tiputuksen toteuttaminen on työn ja tuskan takana. Taistelut kuitenkin toimivat onneksi hienosti pääosin väistä ja hyökkää taktiikalla. Laivojen valtaaminen on aluksi erittäin hauskaa, mutta usean kymmenen pelitunnin jälkeen se alkaa toistamaan pahasti itseään.
Suurin ongelma on kuitenkin itse päätarina, joka on koko pelin keston ajan yhtä isoa opetusjaksoa. Tarina itsessään on ihan hyvä ja kiinnostava, mutta pitääkö Ubisoft pelaajaa täysin tyhminä? Asia kerrallaan päätarinan edetessä kerrotaan kuinka käytetään aseita, hypitään, päivitetään varusteita tai tehdään milloin mitäkin. Monta kertaa olin jo sivutehtäviin eksyttyäni käyttänyt asioita, jotka opetettiin vasta tarinassa useita tunteja tai jopa päiviä (oikeassa ajassa) sen jälkeen, kun olin niitä ensin käyttänyt.
Toisaalta taas kaikkia asioita ei tunnuttu opettavan lainkaan tai sitten minulla meni eräs osuus alussa ohi. AC4:ssä eläinten metsästys on tuttua puuhaa maalla, mutta merellä on mahdollista metsästää niin haita, kuin isoja valaita. Pienellä soutuveneellä ja harppuunoilla varustettuna Edward metsästää isoja saaliita merellä, mutta löysin tämän sattumalta. Olin jo jopa ehtinyt päivittää kyseiset varusteet tappiin asti, enne kuin huomasin niitä lähteä kartan osoittamiin paikkoihin kokeilemaan.
Metsästys on kuitenkin suhteellisen tärkeä osa peliä, koska siitä saa varusteita nikkarointiin, jonka avulla voi päivittää mukana kannettavien varusteiden määrää sekä suojia. Miksi kaikkea ei voitu käydä selkeästi alussa yksinkertaisessa opetusjaksossa, vaan ne on ripoteltu päätarinan osaksi?
Näistä pienistä outouksista huolimatta nautin kovasti Karibian aalloista ja saarten tutkimisesta, eikä 100 % synkronistason suorittaminenkaan haitannut Ubisoftin haluamien osuuksien saattelemana. Tein tehtävän ensin omalla tavallani ja aloitin heti uudelleen, jos en tehnyt niin kuin Ubisoft oli suunnitellut. Usein tämä toi heti uuden näkökulman tehtävään tai sen tekemiseen, joka oli ainakin minulle erittäin mieluisa.
Purjehtiminen ja tutkiminen sekä piraattielämä on hienosti toteutettu ja teknisesti peli on todella upea ainakin uuden sukupolven PS4:llä. Auringon lasku horisonttiin tai kaukana nouseva myrsky vetävät sanattomaksi. Pauhaavan meren äärellä jostain syvästä sumusta kantautuva tykkitulen ääniä saattaa havahduttaa haaveesta ja palauttaa takaisin pelin maailmaan taisteluun, jonka Englannin ja Espanjan sotalaivat ovat jo keskenään jossain aloittaneet.
