Lightning Returns on ollut suhteellisen ison odotuksen kohteena edellisen osan loppumisesta alkaen. Onhan se ensimmäinen osa sarjassa, joka päättää peräti trilogian mittaiseksi kertyneen tarinan ja vieläpä tarinan, joka täysin loppui edellisessä osassa kesken. Odotusta ei yhtään himmennä sekään seikka, että Final Fantasy –sarja kokonaisuudessaan on yksi rakkaimpia sarjoja pelirintamalla sen ailahtelevuudesta huolimatta.
Pelillisesti ja ulkoasulta olen pitänyt varisin paljon FF13-sarjan tuotoksista. Tarinallisesti varsin sekavat teokset ovat jaksaneet pitää otteessaan ja vauhdikas, taktinen taistelusysteemi todella istunut omaan pelityyliin loistavasti. Noin 100 tuntia per aikaisempi osa ja 100 % trophymetsästys ovat olleet oma osoitus mielenkiinnosta pelejä kohtaan. Lightning Returns: Final Fantasy XIII oli ainakin omassa päässä tarkoitus jatkaa mukavasti alkanutta matkaa.
En kuitenkaan voi ymmärtää mitä pelin suunnittelupalaverissa on oikein ajateltu. Peli koostuu tiukasti aikarajaan sidotusta tapahtumasta. 500 vuotta edellisen osan tapahtumien jälkeen maailma on tuhoutumassa. Alussa aikaa on kuusi päivää, ennen kuin nykyinen maailma kohtaa lopullisen tuhonsa. Edellisistä osista tuttu Lightning on jumalan lähettiläs ja hänen tehtävä on koota pelastettavaksi kelpaavia sieluja uutta maailmaa varten. Sieluja pelastamalla aikaa saadaan lisää, mutta loppu siintää edessä väistämättä.
Pelissä tutustutaan edellisosista tuttuihin hahmoihin ja viitataan välillä vahvasti myös edellisosan tapahtumiin, joten sarjan tausta on syytä tuntea, jos pelistä haluaa kaiken irti. Itsessään tarina on mielestäni nyt selkeämmin kerrottu ja sivutehtävät koostavat usein myös omia pieniä, välillä jopa erittäin mielenkiintoisia tarinoita.
Taistelusysteemissä on vanhaa tuttua, mutta se on laitettu todella kovaan remonttiin. Lightning on ainut pelattava hahmo, joka mielestäni on hyvä asia. Yhteen hahmoon ja hänen kykyjen kehittäminen on paljon miellyttävämpää, kuin ison joukon, josta käyttää sitten vain muutamaa tiettyä hahmoa. Paitsi ettei uudessa FF-pelissä juurikaan hahmoa kehitetä.
Taisteluista ei saa edes tuttuja kokemuspisteitä. Ainoastaan uusia taikoja ja kykyjä sekä erikoishyökkäyksiin ja kykyihin käytettäviä EP-pisteitä. Varsinainen hahmon kehitys tapahtuu pää- ja sivutehtäviä tekemällä. Tehtävistä saa lisää HP:ta sekä vahvuus ja taikavoima lisäystä. Toinen osa-alue on varusteet, joilla hahmoa voi tehdä paremmaksi.
Varustekikkailu on viety todella pitkälle ja erilaisia varusteita löytyy varsin paljon. Iso osa päällepuettavista varusteista on kuitenkin vain koristeita ja tälle koristelulle on jopa ihan oma paikka varustelupuussa. Siihen voi valita silmälaseja, hattuja tai vaikka tatuointeja mielensä mukaan, jos haluaa hahmoaan tiettyyn suuntaan koristella. Asukokonaisuudet on nähtävissä aina välivideoita myöten.
Itse taisteleminen on varsin nopeaa edellisosista mallia ottavalla taistelutyylin vaihtajalla. Kolme tyyliä on mahdollista taistelussa pitää ja jokaista tyyliä edustaa eräänlainen kestävyysmittari, jolla liikkeitä tehdään kunnes kestävyys on loppunut ja tämän tyylin on levättävä. Kahteen muuhun voi kuitenkin vaihtaa, jolloin kulutettu tyyli latautuu hieman nopeammin.
Aseet ja varusteet vangitsevat välillä taistelunapeista tietyn napin esimerkiksi hyökkäykselle tai tietylle taialle. Vapaisiin nappeihin voi asettaa minkä tahansa liikkeen, taian tai puolustuksen ja taistelut ovatkin tasapainottelua valittujen liikkeiden ja taistelutyylien mukaan.
Tarina painottaa kovasti etenemään pääjuona, jonka aikana tapahtuvat sielujen pelastamiset antavat lisäpäiviä pelaamiseen. Tämä jatkuva kiire ja stressi peliajan loppumisesta on vahvasti läsnä esillä olevan kellon vuoksi. Aika vaikuttaa myös itse pelimaailmaan, koska tiettynä kellonaikana ei välttämättä pääse kaikkialle ja se pakottaa pitämään ikävän tarkkaa kirjaa esimerkiksi sivutehtävien suhteen, koska tehtävä saattaa ohjata alueelle, jonne ei ole pääsyä kuin tiettyyn aikaan.
Tämä omalla osalla kostautuikin ikävästi lopussa, koska en ollut ottanut tarpeeksi ajoissa huomioon, ettei tiettyyn aikaan ilmestyvä hahmo ole enää tavattavissa tarpeeksi usein. Itse pelin juonen kannalta aika riittää erittäin hyvin, jos vain etenee määrätietoisesti päivä kerrallaan ja tekee isomman tarinaosuuden päättymisen jälkeen sivutehtäviä. Ajankäytön hallintaa onkin pakko yrittää opetella, jotta kaiken haluaman ehtii tehdä ja tutkia.
Joka aamu kello kuusi Lightning joutuu palaamaan Arkiksi kutsuttuun paikkaan, jossa aika ei kulu. Tämä rikkoo joskus todella pahasti kesken olevaa tehtävää. Uusi päivä alkaa myös aina tästä arkista. Arkki ja sinne vievä madonreikä on osa tarinankerrontaa, johon kiteytyy usein tarinan eteenpäinvieminen päivien välissä.
Aikasidonnaisuus ahdistaa paitsi pelin aikana, mutta myös sen jälkeen. Peli nimittäin ei anna läpäisyn jälkeen mahdollisuutta jatkaa muuten, kuin NewGame+ muodossa uudella pelillä, eli päivästä yksi. Jos siis jotain jäi tekemättä, kuten muutama sivutehtävä omalla kohdalla, niin niitä ei voi palata tekemään uudelleen. Peli on pelattava alusta ja toivottava, että tällä kertaa kaikki onnistuu paremmin. Mukana seuraavat varusteet toki helpottavat, joten ensimmäisen läpipeluukerran 45 tunnin mittaa tuskin enää menisi. Lisäksi uusia päivitysmahdollisuuksia avautuu NewGame+:ssa, kuten varusteiden päivittäminen mikä ei ensimmäisellä pelikerralla ollut lainkaan mahdollista!!!??? Trophyissa tämä varusteiden päivitys on kuitenkin huomioitu, joten jos 100 % läpäisyn haluaa niin uusi pelikerta on vähintään aloitettava ja kenties jopa vietävä loppuun.
Erittäin keinotekoinen keino mielestäni saada pelaaja pelaamaan peliä pidempään. Aika on ahdistava ja vuoristorataa kulkeviin tunteisiin peliä kohtaan vahvinten vaikuttava tekijä. Aikaa ei ole sarjan tuttuun tutkimiseen ja paikkojen nuuskimiseen. Tehtävien tekemiseen tai edes mahdollisuutta hahmon määrätietoiseen kehittämiseen. Peli on tällaisenaan vain hyvä, mutta ilman aikarajoitusta se olisi voinut olla erittäin mainio. Maailmassa olevaa valtavaa potentiaalia ei päästä kerta kaikkiaan hyödyntämään. Peli tarjosi upeita ja tunteikkaita hetkiä, mutta heti kuin muisti jälleen että aika tikittää eteenpäin, niin nuo hyvät hetket olivat vain muisto kaaoksen täyttämässä mielessä. Tarina sai mielestäni hyvän päätöksen ja matka tähän asti on ollut hieno. Harmi vain että se pilattiin erittäin kehnolla toteutuksella trilogian viimeisessä osassa.
Niin ja tuli muuten testattua mitä tapahtuu, jos ei ehdi tarinassa edetä tarpeeksi nopeasti. Esimerkiksi jos 10 päivän jälkeen aika loppuu ja viimeinen päivä päättyy, niin tulee muutaman sekunnin tyly maailma tuhoutuu animaatio, jonka jälkeen teksti ”And so the world ends… Game Over.” Aloitapa siinä sitten uudelleen, koska edellinen usean kymmenen tunnin tallennus tuskin auttaa siinä vaiheessa, koska aikaa ei vain ole tarpeeksi. Todella surkeaa pelisuunnittelua!
