Lumoava ja kaunis – Trine 2

Vihdoin, vihdoin ja voisi sanoa vielä kerran, vihdoin se on täällä! Trine 2:n julkaisusta on kulunut jo tovi. Viimevuoden puolella eli 2011, joulukuun 7 päivä PC:lle ja Mac:lle julkaistu Trine 2 (Xboxille ja PS3:lle Amerikassa 20 päivä joulukuuta) on viimeinkin saapunut myös Eurooppalaisten pelaajien PlayStation Storeen. Tämä on yksi niistä peleistä joita olen odottanut todella todella paljon. Odotus lisäksi palkittiin alennuksella. Näin upeasta pelistä todellakin maksaa mielellään 8 € ja jos olisi PS Plus jäsen, pelin saisi jopa ilmaiseksi! Hävytöntä suorastaan näin fantastisesta teoksesta! 😀


Suomalainen Frozenbyteon tehnyt jälleen kerran vakuuttavaa työtä. Uskomattoman kaunis ja värikäs maailma on tuttu Trinen ensimmäisestä osasta. Tarina on taas satukirjamainen, perinteinen kertomus kolmen sankarimme matkasta pelastamaan maailma. Tarinaa kuljetetaan kertojan avulla, tasojen välissä olevilla satukirjan sivuilla sekä hahmojen pienillä kommenteilla ja kertomuksilla. Alussa ei ole oikein edes selvää miksi ihmeessä lähdetään matkaan, mutta mystinen Trine, joka ensimmäisessä osassa yhdisti sattuman kaupalla samaan paikkaan sattuneet hahmot kutsuu sankarit jälleen matkaan.

Tuttua, mutta toimii

Pelin perusmekaniikka ei ole muuttunut yhtään. Trine 2 on edelleen fysiikkaan perustuvaa puzzlejen ratkonnan keskeistä tasohyppelyä. Pelaaja ohjaa kolmesta hahmosta yhtä hahmoa kerrallaan, mutta koska tahansa voi hahmoa vaihtaa. Yhden hahmon kuolemakaan ei lopeta peliä, vaan jatkuu hahmon vaihtamisella. Lisäksi kenttiin on ripoteltu checkpoint palloja, jotka herättävät kuolleet hahmot henkiin ja partaa haavat (riippuen vaikeustasosta).
Hahmot ovat tuttuja Trinen ensimmäisestä osasta:
  • ·         Amadeus, velho, joka voi taikoa tyhjästä laatikoita sekä lankkuja ja siirtää erilaisia tavaroita ilmassa
Taidekuva velhosta


  • ·         Zoya , varas, ketterä nainen, jonka jousi on tehokas ase taisteluissa sekä koukku jolla voi tarttua puupintoihin ja heilautella itseään sen varassa päästen helposti korkeisiin paikkoihin
Taidekuva varkaasta



  • ·         Pontius, ritari, jonka miekka ja kilpi ovat avain vihollislaumojen armottomaan lahtaamiseen sekä tarvittaessa suojautumiseen. Voi käyttää myös moukaria.

Taidekuva ritarista


Jokaisella hahmolla on lisäksi omiin erikoistaitoihin liittyviä erikoisuuksia, joita saa pelin edetessä. Kenttiin on ripoteltu mitä erilaisimpiin paikkoihin kokemusta kartoittavia pulloja sekä palloja, joita keräämällä hahmojen taidot karttuvat. Eräänlaiselta taitopuulta voidaan kullekin hahmolle valita sopivia taitoja. Valinta ei ole peruuttamaton, vaan pelin aikana koska tahansa voi palata vaihtamaan valittuja taitoja jo kerätyillä kokemuspisteillä. Esimerkiksi velho saa myöhemmin enemmän yhtäaikaisia esineitä tehtyä ja varas jää- sekä tulinuolet.
Kunkin hahmon taitoja tarvitaan pelin osittain haastaviinkin pulmiin. Trine 2:n myötä peliin on tuotu hieman uusia elementtejä. Tuli-, vesi- ja tuulivirtaukset, joiden suuntaa voi erilaisilla tavoilla muuttaa ja näin päästä tilanteessa eteenpäin. Esimerkiksi ohjaamalla pienen vesiputouksen tiettyyn kohtaan maassa, saa siitä kasvin kasvamaan, jonka lehtien päällä pomppimalla pääsee uuteen paikkaan. Ensimmäiseen osaan nähden peli onkin muuttunut varsin vähän. Moni varmasti toteaa, että kakkonen on sama kuin ykkönen. Minua ei todellakaan tämä häiritse. Trine oli niin upea ja ennen kaikkea mukava pelata, joten yksinkertaisesti samaa pelaa uudelleen erittäin mielellään. Toisin kuin esimerkiksi Assassin’s Creed, jota tuodaan samankin vuoden aikana useaan kertaan. Trine pelien välillä on sentään kulunut jo pari vuotta. Trineä todellakin kaipasi.

Todella nättiä

Trine 2 on edelleen yhtä näyttävä tai oikeastaan entistä näyttävämpi kuin edeltäjänsä. Satumaisen karkkimainen, mutta toisaalta tumma ja synkkä värimaailma on mielestäni edelleen hienointa mitä pelimaailmassa on nähty. Maailma on entistäkin eläväisempi ja mukana on perus peikko vihollisten lisäksi eräänlaisia välipomoja tai muuten vain jättimäisiä metsän asukkeja, jotka eivät välttämättä aiheuta pelaajalle muuta harmia kuin ison esteen. Toisinaan ei millään erota jonkin asian kuuluvan pelitasoon. Ensimmäisen kerran meritähden selkään hypätessä säikähdin kun se olikin isomman pompun aiheuttava, eikä vain kiinteä asia jalkojen alla. Vaikka Trine 2 on sivuittain rullaavaa tasohyppelyä, niin kentissä on aivan uskomattoman hieno ja taiteellinen syvyysvaikutelma. Huoneissa ja metsässä on mitä erilaisimpia yksityiskohtia ja huone saattaa jatkua esimerkiksi eteenpäin, mutta pelaaja pystyy liikkumaan vain taaksepäin. Tausta on tehty niin upeasti, että mieli tekisi lähteä katsomaan mihin tuo tie oikeastaan johtaakaan.




Yksi näyttävimpiä elementtejä on vesi. Vaikka peli pääsääntöisesti on hyppelyä maalla ja taiturointia esteillä ilmassa, niin hetkittäin sankarit joutuvat myös sukeltamaan.  Veden aaltoilu ja pienet vesiputouksetkin ovat todella näyttävän näköisiä. Kerran sukeltaessa nousin takaisin pintaan ja pysähdyin hetkeksi ihan vain ihastelemaan auringon kajastusta ja veden lainehtimista. Muutamassa muussakin kohdassa pysähtyy ihastelemaan kuinka upean näköinen peli oikeasti on.



Aika harvoin tulee pelatessa pelin musiikkeja erityisemmin noteerattua, mutta Trineä pelatessa todella nauttii musiikista. Musiikki vaihtelee erittäin osuvasti tunnelman ja tilanteen mukaan. Ari Pulkkinen on jälleen kerran saanu aikaiseksi erinomaista Trinemäistä musiikkia peliin. Pelin soundtrack tulikin hankittua iTunesista jo hyvissä ajoin ennen pelin PS3 julkaisua.

Helppoa, mutta haastavaa

Peli tarjoaa varsin helpon ja leppoisan pelikokemuksen. Toki vaikeusastetta voi muuttaa halutessaan vaikeammaksi, mutta sille ei ole oikeastaan tarvetta. Pelin juju mielestäni piilee ongelman ratkaisussa, jotka ovat samat tasosta riippumatta. On erittäin kiehtovaa yrittää keksiä ratkaisu kohdattuun ongelmaan ja varsinkin kun tietää, että niitä on varmasti monia. Ei ole ollenkaan varmaa millä tavalla tai kenen hahmon kyvyillä kehittäjät ovat ajatelleet kyseisen ongelman ratkaistavan. Varsin usein paras keino onkin velho, ja hänen kyvyt taikoa palikkatorneja, jonka avulla varas pääsee korkealla olevaan puuhun tarttumaan. Velhon taiat ja varkaan taito kiipeillä ovatkin Trineä parhaimmillaan. Valitettavasti ritari jää todella vähälle käytölle, koska sillä ei tee mitään oikeastaan muulloin, kuin perus vihollisia hakatessa tai suojatessa kilvellä vaikka tuliputoukselta.
Oma outo seikkansa ovat pelin Trophy palkinnot. Ensimmäisessä Trinessä niitä oli ihan mukava määrä ja niiden saavuttamiseen, joutui koluamaan pelin jokaisen nurkan. Trine 2:n palkinnot näyttävät tältä:

Hopeisia yksi:
  • This Wasn’t the Plan – Make a bubble sink for three seconds                       

Kultaiset:
  • A Floral Feast – Feed carnivorous plants with three or more different kinds of treats     
  • A Hail of Arrows – Shoot 3 arrows in the air and catch them all with the Knight’s shield  
  • Bouncy Bouncy – Stand on a conjured box bouncing on any bouncy surface for 10 seconds                      
  • Cirque de Zoya – Using grapple, swing around an object and reattach grapple again without touching any surface
  • Dirty Tactics – Get at least 10 enemies killed by other enemies’ actions in a single level 
  • Flying Solo – Complete a whole level playing one character
  • Hammer Havoc – Kill an enemy with a thrown hammer bouncing at least once before kill                          
  • High Rise – Construct a tower made of eight objects and stand on top of it                         
  • I Didn’t Do It – Make goblins die of three different environmental hazards in a single level                        
  • Icebreaker – Shatter three frozen enemies within one second                    
  • Surfboard Master – Stand on a plank floating on a single airflow for four seconds

Yksi platina:
  • Trine 2 hard – Earn all Trophies in Trine 2

Consept art



Näyttää siltä että ensimmäisen osan Trophyt “läpäise taso, ja kerää kaikki” on jätetty kokonaan pois. Pronssisia pokaaleja ei ole lainkaan vaan tilalla on lähes pelkästään kultaisia, pelin aikana suoritettavia erilaisia ”tehtäviä”. Itselläni suurinta päänvaivaa tuottivat kolmen jäätyneen vihollisen tuhoaminen kerralla sekä yhden kentän uudelleen pelaaminen yhtä hahmoa käyttäen. Nämä kaksi olivat ainoat, joita en ollut saanut pelin läpäistessä. Ei kauaa kuitenkaan mennyt, että nämäkin sai hoidettua. Ilmeisesti kehittäjät ovat vain keksineet jotain palkintoja, jotta pistepotti tulee täyteen. Historian helpoin platina sanoisin. 🙂




Tahtoo lisää!

Vaikka peli on varsin lyhyt (töiden jälkeen kolmen illan aikana läpäisty), samaa reseptiä käytetty ja vähän uusia mausteita sekoitettu, niin kaikesta huolimatta Trine 2 on yksi ehdottomista PS3:n (ja muiden alustojen joille se on julkaistu) helmistä. Varsinkin hintaansa nähden. Tätä mielellään haluaa nähdä lisää, joko piankin esimerkiksi jonkun pienen DLC paketin muodossa tai muutaman vuoden kuluttua Trine 3 pelinä.
Uusi lisäys Trine 2:n on yhteistyöpeli. Co-op pelaaminen onnistuu käsittääkseni niin verkon yli, kuin lokaalina pelinä. Tätä en kuitenkaan vielä kokeillut lainkaan, koska halusin nauttia pelistä täysillä ensin yksinpelinä. Siihen se mielestäni on tarkoitettukin ja moninpeli on vain pieni bonus.


Jottei kaikki olisi aivan niin ruusuista, niin yhden pienen kauneusvirheen sain aikaiseksi jotenkin. Jäin nimittäin kerran jumiin. Viimeisten joukossa olevassa kentässä eteeni tuli ovi, jonka olisi pitänyt aueta vihollisen sieltä tullessa. Peikko kuitenkin jäi oven taakse. Sain tapettua sen oven ”läpi”, mutta en päässyt jatkamaan eteenpäin. Jouduin tämän yhden tason aloittamaan kokonaan alusta. Toisella peluukerralla ovi avautui, kuten olisi pitänyt ja pääsin taas eteenpäin.

Onnistuin jäämään jumiin. Ovi edelleen kiinni vaikka taistelu ohi. 🙁

Kaikesta huolimatta en voi kehua Trine 2:sta ja suomalaista peliosaamista tarpeeksi. Peli on upea, soundtrack on upea. En voi kuin suositella molempia kaikille. Kiitos taas Frozenbyte!
Screenshot ja taidekuvat: trine2.com