Yksi pelihistorian unohtumattomimpia matkoja on saapunut päätökseen myös minun osaltani. 8.5 kirjoitin Mass Effect sarjan ensimmäisestä osata ja kolmas osa on saatu pelattua loppuun vajaa kuukausi sitten. Teksin kirjoittamiseen on mennyt vain hieman pidempään. Eli kaikki pelit tuli pelattua noin kolmen kuukauden aikana. Tämä varmasti vaikuttaa osaltaan, kuten jo toisen osan kirjoituksessa ehdin huomauttaa, koska varsinaista muutaman vuoden aikana kehkeytyvää odotusta ei minulla ollut. Seuraava peli oli lähes hyllyssä jo odottamassa, kun entinen oli saatu vasta päätökseen. Mass Effect on kuitenkin osaltaan jo klassikko pelihistoriassa myös minun mielestäni. Jopa pelimaailmaa paljon kuohuttaneen loppuratkaisujen kanssa, se on vertaansa vailla oleva pelikokemus, joka on saatu kestämään peräti kolmen kokonaisen pelin verran. Lopusta lisää myöhemmin, mutta ensin hieman itse Shepardin tarinan päättävästä kolmannesta osasta.
Peli tarjoaa todella vahvan aloituksen heti alkuun ja ensimetreiltä lähtien käy selväksi, että osa tulee olemaan vahvasti toimintapainotteinen. Lyhyen alkurupattelun jälkeen hypätään heti taisteluun. Koko sarjan ajan universumia on uhannut mystiset Reapersit. Ne ovat lopulta totta ja Reapersien hyökkäys kovalla voimalla Maata kohtaan osoittaa ihmisten kyvyttömyyden puolustautua ylivoimaista vihollista vastaan. Shepard lähtee osittain pakoon ja osittain pakon sanelemana hakemaan universumista apua ja alkaa koota yhteistä liittolaisarmeijaa Reaperseja vastaan. Toisen osan Cerberus järjestö on edelleen mukana Illusive manin johdolla laittamassa kampoihin ja sekoittamassa soppaa.
Toiminnallisempi ote näkyy myös taisteluissa. Ihastuin heti aiempaa hiotumpaan, sulavampaan ja toiminnallisempaan taistelumekaniikkaan. Shepard jaksaa vihdoin jopa juosta hengästymättä. Sitä kaivattiin usein edellisissä osissa. Muutenkin nopeutta ja ketteryyttä on tullut kovasti lisään. Suojien vaihdot ja loikat esteiden yli tuovat vauhtia ja todellisen lopunalun taistelumeiningin tuntua. Jännä ettei hyppiminen edelleenkään onnistu esteen yli, vaan täytyy suojan kautta kavuta ylös. Tilanteeseen sopivat musiikit ovat entistä upeampia ja onnistuvat hienosti nostattamaan tunnelmaa juuri oikeassa kohdassa. Pelin soundtrack onkin kautta linjan mainio ja sitä tulee kuunneltua Spotifystä tätä kirjoitusta tehdessä.
Bioware on selvästi kuunnellut palautetta ja edellisen osan karmaisevalla tavalla toteutettu planeettojen skannaus resurssien toivossa on väistynyt. Skannausta ei ole kokonaan unohdettu, mutta siitä on tehty vähemmän aikaa vievää. Yksinkertaisemman ja selkeämmän skannaaminen kartalla lentelyn ohessa on jopa viihdyttävää. Varovainen täytyy kuitenkin olla. Liiallinen skannaaminen herättää Reapersien laivaston kiinnostuksen, josta käynnistyy ajojahti. Skannatessa löytyy helposti kohteet joihin tarvitsee lähettää luotain siellä olevan kohteen löytämiseksi. Tähän ei koko universumin osalta kauaa mennyt aikaa, mutta tarpeeksi kuitenkin, ettei jokaisen tärkeän planeetan koluaminen ole aivan läpihuutojuttu.
Roolipelimäisempi suuntaus palaa jälleen kuvioon mukaan. Siinä missä ensimmäisen osan karmaiseva aseviidakko ja toisen osan yksinkertainen löydä/osta päivittely varusteisiin oli kuin yö ja päivä, niin kolmannen osan mutterit on ruuvattu johonkin tähän väliin. Varusteita on kiitettävästi taas mukana, mutta aseiden tuunaamisesta on tehty paljon mielekkäämpää. Shepardilla voi olla mukanaan viiden aseen arsenaali ja kuhunkin aseeseen kaksi ominaisuuksia parantavaa lisätarviketta. Paino on kuitenkin ratkaisevassa osassa asevarustelussa. Nopea ja ketterä, ripeästi kyvyt palauttava hahmo oli ainakin itselle parempi vaihtoehto, kuin raskaasti hampaisiin asti aseistautunut sotilas. Käytinkin lopulta lähes ainoastaan Assault Rifleä sekä pistoolia, ja kun lempi aseet löytyi, niin ne kehitettiin tappiin asti. Hyvin tuntui taktiikka toimivan koska vaikeuksia ei muutamia uusintayrityksiä ja tuskanpurskahduksia lukuun ottamatta ollut. Esimerkiksi Sniper Rifleä en tainnut kertaakaan pitää edes mukana. Myös ryhmässä mukana olevat hahmot olivat lähes koko pelin ajan myös samat, joten taktiikat eri vihollisten varalle hoituivat erittäin toimiviksi.
Jotain tuttuakin toki on mukana. Vaikka kolmanteen osaan on paljon taas uudistuksia saatu, niin perus tarina on edelleen valloittava sekä mielenkiintoinen. Nyt se viedään synkemmälle ja syvällisemmälle tasolle. Alus Normandy on liiankin samanlainen täysin samoine käytävineen ja huoneineen, joka hieman tuntui toistolta heti seuraavaan osaan verrattuna. Toki tällaista tunnetta ei varmaan pääse syntymään, jos välissä olisi ollut useampi vuosi odottelua. Myös valintoihin perustuvat keskustelut ovat ennallaan vaikkakaan tärkeitä valintoja ei tuntunut ehkä ihan niin paljon olevan kuin aikaisemmin. Tai sitten ne eivät enää tuntuneet siltä, koska kahden edellisen osan aikana oman tyylinen Shepard on ehtinyt vahvasti jo muotoutua ja tilanteisiin osaa reagoida itselle loogisella tavalla. Muutamia uusia hahmoja, mutta suurimmaksi osaksi vanhaa tuttua ystäväkuntaa sekä miehistön jäseniä arvostaa aivan uskomattomalla tavalla. Jokaisen elämäntarinan kuunneltuaan ja yli 100 pelitunnin aikana, jokaisen aluksen henkilön kohtalosta välittää yllättävälläkin tavalla. Tämä ehkä yksi isommista syistä siihen miksi niin upea ja uskomaton tarina sekä pelitrilogia on herättänyt niin paljon keskustelua loppunsa puolesta. Siitä lisää seuraavassa, joten tähän väliin spoileri varoitus. Jos et ole sarjaa vielä pelannut (se todella kannattaa), niin kannattaa jättää lukeminen tähän, koska saatan käydä loppua yksityiskohtaisestikin läpi.
Ymmärrän suuttumuksen, joka Mass Effect 3:n loppu on pelikansaan aiheuttanut. Loppua hieman lisää valottava Director’s Cut lisäosaa en heti halunnut asentaa, koska mielenkiinnosta halusin nähdä millainen loppu on aiheuttanut valtavan keskusteluryöpyn.
Peliä ilmeisesti hehkuteltiin ennennäkemättömänä loppunsa puolesta (en siis ole kiinnittänyt huomiota markkinointiin). Youtubesta löytämäni video, joka katsottavissa ohessa, kiteyttää todella vahvasti kaiken sen mitä mielessä pyöri, kun peli oli saavuttanut loppunsa.
Ensimmäisenä oli mielessä valintojen todelliset vaikutukset. En ole tarkemmin jaksanut perehtyä mitkä lopulta olivat ratkaisevassa osassa vai olivatko mitkään? Loppuja kun kai pitäisi olla toistakymmentä, mutta käytännössä niitä on mielestäni vain kolme. Nekin eroavat toisistaan käytännössä vain erivärisillä loppuvideoilla, jotka animointinsa puolesta ovat 98 % samoja. Eripuolilla universumia olevat Mass Relayt, joita käytetään galaxien väliseen matkustamiseen tuhoutuvat kaikissa vaihtoehdoissa, vaikka dialogi antoi mielestäni ymmärtää, että näin kävisi vain yhdessä tapauksista. Eli aivan sama mitä teet, niin lopulta tuho on kohtalona?
Toinen kummastus oli Normandyn pako, kun Mass Relayt tuhoutuvat. Oma miehistöni ei olisi ikinä jättänyt ketään ja useaan otteeseen Shepard mainitsi ”this is it” ja että nyt mennään loppuun asti. Lisäksi loppuvideossa, jossa Normandy on mätkähtänyt jonkin planeetan pinnalle, näkyy esimerkiksi Liara. Siis hahmo, joka oli taistelemassa kanssani maan pinnalla viimeisessä taistelussa. Kuinka hän muka pääsi pakenemaan Normandyn kanssa?
Eniten ehkä itseä kuitenkin kaivertaa muiden ryhmäläisten kohtalot. Valtavat määrät aikaa on mennyt tutustuen ja pohtien tulevaisuutta ihmisten kanssa. Toivoa on tarjoiltu jokaiselle rodulle tulevaisuudesta. Pääsikö esimerkiksi Tali ikinä elämään kunnolla ilman maskiaan? Entä mitä Garrus, James, Ashley ja Miranda tekevät kun loppuratkaisu on nähty? Entä Liara, jonka kanssa oli pelin kestävä suhdekin käsillä. Liialliset valintojen mahdollisuudet ja kiire saada peli päätökseen varmaan olleet syy tylsään lopetukseen Kaiken kokoon parsiminen lopussa olisi mahdotonta, jokaista tyydyttävällä tavalla. Siispä ratkaisu on viimeinen iso valinta, joka sinetöi lopulta kohtalot riippumatta siitä mitä edellä on valittu.
Lopullisia ratkaisuja on siis kolme. Jälkeenpäin julkaistu Direcotro’s Cut lisäosa antaa valoa näihin ratkaisuihin, mutta ei varsinaisesti muuta niitä. Valintaa tehdessä annetaan vain paljon enemmän tietoa valinnan vaikutuksesta, kuin ilman lisäosaa. Se olisikin täytynyt olla mukana alusta asti, koska valintoja ja tulevaisuutta valoitetaan varsin ratkaisevasti. Valinnasta huolimatta Shepardin käy kalpaten, mikä toisaalta on varsin hyväksyttävää. Isoja uhrauksia on tehty pitkin matkaa ja lopullinen uhraus tavoitellun hyvän saavuttamiseksi on uhrata itsensä muiden hyväksi. Valittavana on:
- Tuho: Synteettinen elämä tuhoutuu, mukana lukien Reaperit ja Shepard joka on osittain keinotekoinen. Tämä tarkoitta kuitenkin myös kaiken rakentamista uudelleen, joten käytännössä maailmat tuhoutuvat vaikkakin rodut säilyvät.
- Kontrolli: Shepard ”kuolee”, mutta hänen ajatukset ja jopa muistot jatkuvat, jolloin hän voi kontrolloida Reaperseja. Tätä Illusive man yritti selittää, hän nimittäin oli ilmeisesti valinnut edellisessä kierrossa ohjakset, mutta ei voinut täysin hallita Reaperseja koska ne ohjasivat häntä.
- Synteesi: Shepard lisää oman energiansa galakseihin ja se luo uuden rungon elämälle, uuden DNA:n kaikkeen, jolloin synteettinen ja orgaaninen elämä ymmärtävät toisiaan.
Director’s Cut lisäosa tuo joukkoon vielä neljännen lopun, jossa Shepard ei halua tehdä valintaa. Kierto jatkuu. Reapersit siis voittavat ja tuhoavat kaiken, jotain rotua lukuun ottamatta. Mikähän se selviytyvä rotu muuten on? Reapersit ovat siis 50 000 vuoden välein koko maailmankaikkeuden puhdistava voima, joka siivoaa kaiken, jotta elämä voi palata taas kehittymään puhtaalta pöydältä nuorimman rodun voimin. Sillä ehkäistään jatkuva konfliktien syntyminen ja palautetaan rauha.
Loppuratkaisuista jokaisessa tuntuu pohtimisten jälkeen olevan oma pointtinsa ja syvällisemmällä pohdiskelulla niihin saa lopulta varsin paljon järkeä. Ne alkavat jopa tuntumaan sen verran järkeviltä kaikki etten osaa edes sanoa, mikä lopulta olisi se oikea ratkaisu. Päädyin kuitenkin tuhoon, jossa minulle rakkaat hahmot aloittavat elämän uudelleen, vaikkakin ilman Shepardia.
Pelin loppumisen jälkeen ei ollut täysin varmaa mitä ihmettä oli tapahtunut. Olen koko seuraavan päivän pohtinut tapahtumia ja kelannut Youtube videoista eri ratkaisuista. Bioware kun teki sen hieman hankalaksi pelissä uudelleen nähdä. Kaiken tämän jälkeen ja unohtumattomien (tai minun muistilla kyllä helpostikin kenties unohtuvien) muistojen jälkeen Mass Effect 3 on ottanut paikkansa yhtenä pelihistorian parhaista osista ja koko Mass Effect sarja yhtenä mieleenpainuvimmista sarjoista.
Hieman pohditutta Youtube videoissa esiin tullut N7 logolla varustetun palaneen hahmon henkäys, jonka saa esiin ilmeisesti pelaamalla mahdollisimman hyvin kaikki pelissä, eli keräämällä kaiken. Itselläni jäi ainakin yksi tehtävä bugin vuoksi tekemättä, koska tarvittavat valinnat eivät ympäröivään maastoon ilmaantuneet. Muuten kolmas osa oli bugivaapaa ja ehdottomasti paras osa sarjassa. Ainoastaan ensimmäisen osan kuumoduuliautolla seikkailua jäin itse kaipaamaan jatko-osista. Viimeinen hengenvedon vetänyt hahmo kuitenkin herätti epäilyksen, että palaako Shepard vielä sittenkin? Nelonen olisi kenties tervetullut, mutta toivottavasti ei enää jatkumona tälle sarjalle vaan aloitettaisiin kenties uusi oma tarina. Lopputekstien jälkeenhän tulee myös pätkä, jossa käy ilmi että tämä kolmen pelin mittainen seikkailu oli tarina. Poika jolle tarina kerrottiin, haluaa kuitenkin vielä kuulla vielä yhden lisää. Eli Mass Effect 4 on tulossa?