Eidos Montrealin neljän vuoden ajan kehittämä Deus Ex: Human Revolution on julkaisupäivästään asti ollut kiinnostuksen listalla, mutta en ole siihen saanut tartuttua. PlayStation Plus jäsenyyden hankkimisen myötä mukavaksi yllätykseksi kyseisessä palvelussa oli tarjolla myös uusimman Deus Ex, vieläpä täysin ilmaiseksi. Tämä olikin sysäys siihen, että vihdoin sai kyseisen pelin pelattua.
Pelin tapahtuvat sijoittuvat aikaan ennen alkuperäisen Deus Ex pelin ja sen jatko-osien tapahtumia. En ole alkuperäistä Deus Ex peliä pelannut, eikä siitä haittakaan juuri ollut. Vaikka peli sijoittuu aikaan ennen alkuperäistä, niin viittauksia siihen on selvästikin havaittavissa. Näistä varmasti ensimmäisen osan pelanneet ja sarjan kovat fanit saavat mukavaa lisäpontta peliin, vaikka minä en niitä välttämättä edes huomannut.
Tarinan päähahmo Adam Jenes on Safir Industriesin turvallisuuspäällikkö. Kyseinen laitos on ihmisille teknisiä parannuksia, kuten tekokäsiä ja muunlaisia apuvälineitä kehoa korjaamaan parantamaan tekevä yritys. Yritykseen hyökätään, kun kehityksen uusinta harppausta ollaan valmistelemassa. Tiedemiehiä tapetaan ja kehitystyön tuloksia varastetaan. Jenes loukkaantuu vakavasti myös välikohtauksessa. Yrityksen henkilöstö kuitenkin saa paikattua Jenesin ja tämän tuloksena hän ei taida itsekkään olla varma, että onko nykyään enemmän ihminen vai kone. Tästä alkaa tapahtumien selvittely suuryritysten hallitsemassa salamyhkäisessä maailmassa.
Itse pelaaminen on varsin kiehtovaa ja siihen saa todellakin palamaan tuntitolkulla aikaa. Grafiikka ja musiikki ovat hyvää tasoa, mutta ei mitään sangen erikoista ainakaan PS3:lla. Peli yhdistelee first person sekä third person räiskintää. Pääsääntöisesti pelaaminen on first person näkymästä, mutta suojautuminen ja seinien vieressä hiiviskellessä kamera siirtyy kauemmaksi. Tämä on hieno oivallus ja sulavoittaa mukavasti pelaamista. Itse räiskiminen onkin sitten varsin työlästä touhua. PS3:n tateilla kun tarkkaan ampuminen on edelleen todella haastavaa ainakin meikäläiselle ja kaukana olevia vihollisia on täysin turha yrittää räiskiä ilman tarkkuustähtäimiä.
Koukuttavin puoli pelissä onkin mahdollisuus edetä monella eri tavalla kohteeseen. Hiiviskely, ilmastointikanavissa ryömiminen, seinien hajottaminen kiertotien löytämiseksi tai vaikka vihollisen robottisotilaiden hakkeroiminen hyökkäämään vastustajan kimppuun tarjoaa mitä erilaisimpia keinoja ja reittejä. Tämä onkin ehdottomasti pelin jalokivi ja siinä se loistaa parhaiten. On erittäin koukuttavaa yrittää löytää reitti ohi vihollisten mahdollisimman ääneti tai seurata vartioiden liikkeitä ja iskeä juuri sillä oikealla hetkellä, jotta muut ei näe. Tekoäly ei tosin ole sieltä viisaimmasta päästä, joten esimerkiksi kolmen hengen porukan äänetön teilaamineen riittää se, että henkilöt ovat selin toisiinsa. Yhden kerrallaan takaapäin voi napsia ja odottaa energiapalkin täydentyvän. Jokainen isku kun vie energiaa, joten hyökkäyksiä ei voi jatkuvasti tehdä.
Roolipelielementtiä mukaan tuo tutkimisesta, vihollisista, hakkerionnista ja tehtävistä saadut kokemuspisteet. Tasaisin väliajoin kokemus tuottaa Praxis-pisteitä. Näillä voi sitten kehittää hahmon kykyjä paremmaksi. Nopeampi energialataus, laskuvarjo, äänetön kulkeminen ja korkeampi hyppy. Siinä vain esimerkkejä todella kirjavasta joukosta kykyjä, jolla hahmoa voi parantaa. Taidoista riippuen pelaaminen muuttuu hyvinkin helpoksi loppua kohden, kun esimerkiksi sähköä tai kaasuja ei tarvitse enää varoa ja hyppiminen ennen esteenä olleiden objektien yli tai siirtäminen onnistuu vaivatta. Myös aseita on runsaasti tarjolla ja välillä löytyy kaapeista aseita parantavia ominaisuuksia. Kaupankäynti on myös mahdollista ja saapa Praxis-pisteitä ostettua alueen sairaalasta muutaman.
Kaikki ei kuitenkaan ole niin ruusuista. Itse toivoin useaan otteeseen, että päättyisipä peli jo. Se tuntui todella pitkältä ja alkoi tuntua jatkuvalta toistamiselta. Useampaan kertaan päästiin kaikki lähiseudun viholliset vaiennettuna kohteeseen. Lyhyen rupatteluanimaation jälkeen sankariamme vedetään höplästä ja tuloksena on hälytys, joka johtaa jostain ilmestyvään vihollislaumaan. Taas täytyy sitten täydessä hälytyksessä olevien vartioiden ohi päästä huomaamatta tai täydellä rynnäköllä.
Tarinaa viedään mukavasti eteenpäin kokoajan. Kiitettävästi on sivutehtäviäkin, mutta ne eivät paljon anna ja ovat nopeasti ohi, jos ne vain löytää. Siellä täällä on sivupolkuja valottavia ja taustatarinaa selventäviä kirjoja, joita lukemalla maailmasta ja tapahtumista selviää varmasti paljon. Itse en näitä kuitenkaan alun jälkeen juurikaan jaksanut lukea. Samoin hakkerointi on yksi iso osa peliä. Koodeja oviin, tietokoneisiin ja turvajärjestelmiin löytyy sieltä ja täältä, mutta suurin osa joudutaan hakkeroimaan. Pelin koko keston aikana hakkerointia joutuu varmasti satoja kertoja harrastamaan ja minua se alkoi kovasti erityisesti loppupuolella puuduttaa vaikka onkin varsin mielenkiintoisesti toteutettu. Liika on kuitenkin aina liikaa.
Nämä lopulta söivät peli-iloa sen verran loppua kohden, että se sujui lähinnä läpijuoksulla. Hiiviskely toki jaksoi tuoda nautintoa loppuun asti, joten varsinaista ramboilua en kovinkaan montaa kertaa harrastanut. Itse tarina unohtui varsin ikävästi taka-alalle kun ei kaikkea mukavaa sivutietoa jaksanut käydä läpi.
Nämä lopulta söivät peli-iloa sen verran loppua kohden, että se sujui lähinnä läpijuoksulla. Hiiviskely toki jaksoi tuoda nautintoa loppuun asti, joten varsinaista ramboilua en kovinkaan montaa kertaa harrastanut. Itse tarina unohtui varsin ikävästi taka-alalle kun ei kaikkea mukavaa sivutietoa jaksanut käydä läpi.
Deus Ex: Human Revolution on kuitenkin erittäin viihdyttävä ja hyvä peli. Tiivistetymmällä ja ei niin paljon itseään toistavalla olemuksella se olisi ehdottomasti mestarillinen teos. Välissä tuli aloitettua Skyrim jonka viehätys vetää puoleensa ja syksyn pelisato kolkuttaa kovasti jo ovella, joten ehkä aika oli myös väärä pelin pelaamiselle. Se olisi todella vaatinut enemmän aikaa ja ennen kaikkea keskittymistä, jotta kaiken mahdollisen olisi saanut irti.