Assassin’s Creed 3




Loppuvuoden kiivain odotus on ohitettu, kun Assassin’s Creed sarjan uusin, kolmas osa on saatu ujutettua koneeseen. Varsin ristiriitaisen vastaanoton saanut peli on uudistunut aikaisempien AC sarjan osien välimerellisistä historiakaupungeista. Desmond Miles jatkaa tutkimuksiaan ja yritystä pelastaa maailma ja siihen tarvitaan ”avainta”, joka on ollut uuden assassinin, Conorin käsissä. Nyt vain täytyy selvittää tapahtumat ja etsiä tuo avain.

Heti alussa päästään tutustumaan hienoon uutuuteen, laivoihin. Pelaaja heitetään eräänlaiseen opetus vaiheeseen matkalla uuteen maailmaan, jossa erittäin selkeästi opetellaan erilaiset niksit taisteluihin ja liikkumiseen. 1700- luvun Boston toimii ensimmäisen siirtokunnan kaupunkina, jossa päästään tutun oloisesti temmeltämään niin kaduilla kuin katoillakin. Alkuasetelma on varsin mielenkiintoinen ja uusi sankarimme Ratohnhaké:ton, eli Connor astuu kuvioihin vasta hieman myöhemmin. Omalla tavallaan tyylikkäästi toteutettu alku, jolla pohjustetaan varsinaista tarinaa. Desmondin osien ”kävele kaksi askelta ja katso video” pätkät olisi tosin voinut hoitaa ihan vain vaikka videolla. Saattaa tosin olla että kyseessä ovat piilotetut lataustauot.

AC3 on erittäin mielenkiintoinen paketti. Se on paljon tuttua ja turvallista, mutta samalla täysin uudistunut. Itse kuulun siihen porukkaan, joka pitää kyseisestä osasta ja voinkin suoraan todeta sen mielestäni parhaaksi AC peliksi. Amerikan vallankumouksen aika on mielenkiintoinen ja peli toimii valtavana historian oppikirjana. Vaikka tapahtumat eivät olekaan aivan yksiselitteisesti tapahtunut pelin kuvaamalla tavalla, niin niissä on kuitenkin aito historiallinen juurensa. Lisäksi peli sisältää aivan tajuttoman määrän luettavaa historiallisista tapahtumista, ihmisistä ja paikoista. Peli on myös täysin lokalisoitu suomeksi, joka on herättänyt myös keskustelua. Itse olen tekstitysten kannalla, enkä koe sitä minkäänlaisena ongelmana. Yleensä en jaksa pelimaailmoista löytyviä raapustuksia paljon lueskella, mutta nyt tuli varsin kattavasti kerrattua historian henkilöitä ja paikkoja.

Tekstitykset ovat mielestäni myös laadukkaita, joten mistään pikakäännöksistä ei taida olla kysymys. Hauskaa huumoria myös viljellään kovasti teksteissä, jotka tosin ovat ilmeisesti vain käännöksiä, eli huumori sisältyy jo alkuperäiseen tekstiin. 

Voisin käydä listamaisesti asioita läpi, jotta saisin tekstin pidettyä siedettävissä mitoissa. Tästä kun tarinaa riittäisi vaikka kuinka:

  • Tarina – kertoo mielenkiintoisella tavalla assasiinien ja temppeliritarien ainaisen taistelun vallankumousta kokevassa Amerikassa. Päähahmo Conor ei varsinaisesti ole autuaasti uudisasukkaiden puolella brittiläisiä punasotilaita vastaan, vaan lähinnä ajautuu sille puolelle suojellessaan omaa kansaansa. Tavoitteena rauha ja vapaus kaikille hän, eikä pelaaja ole aina varma millä puolella oikein taistelee.
  • Pelaaminen – Erittäin miellyttäväksi hiottu pelimekaniikka on vihdoinkin toimiva. AC sarjaa vaivanneet ongelmat ovat pääosin tiessään ja kiipeily sekä juokseminen onnistuvat sulavasti. Muutamia itsemurhahyppyjä edelleen tulee, kun haluaa päästä nopeasti eteenpäin. Kiipeilyä on kuitenkin selkeytetty todella paljon mikä näkyy harhahyppyjen vähyytenä. Tatti ja yksi nappi on toimiva ratkaisu liikkumiseen.
  • Taistelut – erilaisia apuvälineitä on käytössä, mutta pääaseena itsellä ainakin olivat piilotikarit ja miekka. Taistelut toimivat hienosti hyväksi havaitulla väistä ja iske periaatteella. Aseita on myös käytössä, mutta 1700-luvun tyyliin lataaminen on hidasta, joten montaa laukausta ei taisteluissa ehdi tehdä.
  • Meritaistelut – laivastotehtävät olivat ehdottomasti yksittäisistä uutuuksista mielenkiintoisin ja viihdyttävin. Pelaajana ohjaat laivaa ja sen tykkejä, mutta upeasti toteutettu miehistö oikeasti juoksee laidalta toiselle, tähystää, menee suojaan ja latailee tykkejä aivan silmien edessä. Erilaisia ammuksia ja laivan vahvuuksia voi ostaa rahalla. Tehtäviä löytyy niin päätarinasta, kuin sivutehtävinä kiitettävä määrä. Enemmänkin olisi kyllä jaksanut tehdä. Kenties laivasto DLC:tä tiedossa? Meri on myös upea ja myrskyssä valtavien aaltojen lomassa ja tuulen tuivertaessa täysilaidallinen rautaa lähetettynä vastustajan kyljestä läpi, oi että tuntee itsensä kapteeniksi!
  • Alueet – Pelialue on varsin iso. Kaupunkeina toimivat Boston ja myöhemmin myös New York. Näiden lisäksi on rajaseuduksi kutsuttu metsäalue ja lisäksi kotitilaksi nimitetty metsäinen kylä. Joka puolella on tehtäviä ja päätarina heittelee pelaajaa varsin kiitettävästi ja tasaisesti alueelta toiselle.
  • Kotitila – päätehtävien ohella omaa ”siirtokuntaa” rakennetaan uuteen kotikylään, jonka kiintopisteenä on Conorin opettajan, mestari Akhilles Davenportin omistama kartano. Sieltä voidaan ohjata kyläläisten ja metsästyksen kautta hankittuja materiaaleja, nikkaroida esineitä ja lähettää kauppasaattueita ansaitsemaan niistä rahaa. Tämä tosin onnistuu myös kaupunkien sekatavarakauppojen kautta.
  • Puut – toinen uudistus liittyy metsiin. Siellä kun ei ole assasiineille mahdollista talojen katoilla pomppia ja tehdä salamurhia. Metsä on kuitenkin täynnä puita ja puissa kiipeily on hoidettu hiotun mekaniikan ansiosta upeasti. Oksalta toiselle pomppiminen hoituu erittäin vaivattomasti ainakin yleensä. Joitain outouksia ja runkoa pitkin kipityksiä toki tulee vaikka tarkoitus oli hypätä sivuun. Todella virkistävää ainaisten kattojen sijaan.
  • Metsästys – metsästäminen on myös varin miellyttävää puuhaa. Jousen, ansojen, syöttien ja ties minkä virittely ja eläinten kanssa painiminen ovat erittäin tervetullutta vaihtelua jo mielestäni tomuiseen ja itseään toistavaan sarjaan.
  • Lumi – talvi näkyy sarjassa pelin alkupuolella ja varsin näyttävästi. Lumi ei ole myöskään pelkkä visuaalinen ilmestys vaan oikeasti hankaloittaa Conorin taivalta.
  • Bugit – pelin alkupuolella pienten bugien määrä hämmästytti näin isossa projektissa. Tosin se on varmaan syy niiden määrään, koska peliä on tietääkseni useampi studio laittanut kasaan. Loppua kohden bugien määrä väheni tai niihin ei kiinnittänyt huomiota. Ehti myös päivitys tulla niitä korjaamaan. Isosta ongelmasta ei ole kyse, vaan enemmänkin huvittavasta hahmojen jumiutumisista tai oudoista tilanteista. Kerran bugi edesauttoi tehtävän läpäisyä.

  • Ajan kuluminen – Pelin tarina vie pelaajan läpi varsin pitkällä ajanjaksolla ja ajan kuluminen pelissä ei ole mitenkään erinomaisesti esitetty. Useamman kuin parikertaa eteen tulee teksti ”pari päivää” tai vaikka ”kuusi kuukautta myöhemmin”. Kuitenkin kokoajan tuntuu siltä, että pelaaminen on jatkuvassa jatkumossa ja tapahtumat puolivuotta sitten olivat kuin eilisiä.

Kokonaisuutena AC3 on mielestäni erittäin onnistunut, uusia tuulahduksia ja vanhaa tuttua AC toimintaa tuonut paketti. Moninpeli ei kiinnosta, joten sitä en ole lainkaan kokeillut. Aivan kaikkea en pelistä jaksanut tehdä, mutta varsin kattavasti suoritin sivutehtäviä sekä päätehtäviä ja kaikki tehdyt 100 %:lla synkronisaatiolla. Valinnaisten tavoitteiden suorittaminen ei ollut kovin paha rasti, muutamaa yksittäistä, toistakymmentä uusintayritystä vaativaa kohtaa lukuun ottamatta. Reilu 30 h ja vielä voisi halutessaan myös hieman jatkaa. Toistaiseksi kyseessä taitaa olla varsin vahva ehdokas vuoden peliksi.