Witcher 2 tuli pelattua läpi ennen GTA 5:sta, harmikseni en saanut kuitenkaan aikaiseksi kirjoittaa siitä aikaisemmin.
Witcherin ensimmäinen osa tuli pelattua aikaisemmin iMac koneella, mutta jatko-osa löytyy onneksi konsoliversionakin. Ensimmäinen oli todella hyvä teknisistä puutteista ja pelattavuuden ongelmista huolimatta. Se kannattaa kuitenkin kokea ennen toiseen osaan hyppäämistä. Witcher 2 jatkaa käytännössä suoraan ensimmäisen osan tapahtumia. Witcher jätti tarinan täysin kesken, eikä vastauksia polttaviin kysymyksiin Geraltin historiasta juurikaan saatu.
Witcher 2 alkaa tutorial osuudella, jossa paitsi opetellaan Xboxille räätälöity ohjaus, niin käydään läpi keskeisiä henkilöitä. Lisäksi pohjustetaan alku tulevaan seikkailuun. Temarin kuningas Foltest murhataan ja siitä syyt niskoilleen saa tietysti ystävämme Geralt. Ainoa keino oikeasta tämä vääryys on lähteä salamurhaajan perään, saada heidät kiinni ja palauttaa oma kunnia. Toinen tärkeä tavoite on Geraltin unohtuneen muistin palauttaminen.
Witcher 2 on tunnelmaltaan ehkä aavistuksen valoisampi kuin edeltäjänsä, ainakin visuaaliselta puolelta. Witcherissä pääteemana oli pimeys ja synkkyys, eikä päiväsaikaankaan harmaan sävyiltä vältytty. Heti alusta alkaen, varmaan osin teknisemmän toteutuksen ansiosta, Witcher 2 erottuu edeltäjästään värikkäämpänä ja kirkkaampana. Se luo oudon tunnelman edellisen osan synkkyyteen tottuneelle.
Kun peli pääsee vauhtiin, niin huomaa kyseessä olevan kuitenkin ehta Witcher ansaitulla K-18 -leimalla. Peli on jälleen kerran nimenomaan varttuneemman aikuisen makuun tehty peli, eikä normaali hyvän ja pahan asetelma ole vieläkään läsnä. Valinnoissa vaikuttaa vahvasti pelaajan moraali, ei mikä on oikein tai väärin. Julmuutta ja raakuutta esiintyy tehtävissä varsin paljon, eikä Geralt ensimmäisen osan tapaan tisseiltä tietysti voi välttyä, miksipä tosin haluaisikaan?
Witcher 2 toimii erittäin hyvin Xbox ohjaimella ja käännöstyö PC-maailmasta on erittäin onnistunut. Peli jopa vaatii, että pelaajalla on kiinnostusta alkaa tutkimaan tarkemmin valikoita ja opetella itse mitä kaikkea pelissä voikaan tehdä. Perus asiat opitaan tutorial osuudessa, mutta opettelemalla erilaisten juomien tekemistä ja suunnittelemalla vaikeampia taisteluita etukäteen, saa niistä paljon mielenkiintoisempia. Aluksi vaikealta tuntunut taistelu muuttuu läpihuutojutuksi, kun jaksaa hieman panostaa ja suunnitella tilannetta etukäteen.
CD Projekt Red on parantanut suoritusta huimasti ensimmäiseen osaan nähden ja kolmonen on tulossa ensivuonna uudelle konsolisukupolvelle. Witcher 3 tuleekin olemaan tulevaisuuden yksi odotetuimpia nimikkeitä ja se toivottavasti saattaa Geraltin tarinan arvoiseensa päätökseen. Sitä ennen en voi muta kuin lämpimästi suositella tutustumaan yhteen pelihistoriani mielenkiintoisimmista peleistä.
Witcherin ensimmäinen osa tuli pelattua aikaisemmin iMac koneella, mutta jatko-osa löytyy onneksi konsoliversionakin. Ensimmäinen oli todella hyvä teknisistä puutteista ja pelattavuuden ongelmista huolimatta. Se kannattaa kuitenkin kokea ennen toiseen osaan hyppäämistä. Witcher 2 jatkaa käytännössä suoraan ensimmäisen osan tapahtumia. Witcher jätti tarinan täysin kesken, eikä vastauksia polttaviin kysymyksiin Geraltin historiasta juurikaan saatu.
Witcher 2 alkaa tutorial osuudella, jossa paitsi opetellaan Xboxille räätälöity ohjaus, niin käydään läpi keskeisiä henkilöitä. Lisäksi pohjustetaan alku tulevaan seikkailuun. Temarin kuningas Foltest murhataan ja siitä syyt niskoilleen saa tietysti ystävämme Geralt. Ainoa keino oikeasta tämä vääryys on lähteä salamurhaajan perään, saada heidät kiinni ja palauttaa oma kunnia. Toinen tärkeä tavoite on Geraltin unohtuneen muistin palauttaminen.
Witcher 2 on tunnelmaltaan ehkä aavistuksen valoisampi kuin edeltäjänsä, ainakin visuaaliselta puolelta. Witcherissä pääteemana oli pimeys ja synkkyys, eikä päiväsaikaankaan harmaan sävyiltä vältytty. Heti alusta alkaen, varmaan osin teknisemmän toteutuksen ansiosta, Witcher 2 erottuu edeltäjästään värikkäämpänä ja kirkkaampana. Se luo oudon tunnelman edellisen osan synkkyyteen tottuneelle.
Kun peli pääsee vauhtiin, niin huomaa kyseessä olevan kuitenkin ehta Witcher ansaitulla K-18 -leimalla. Peli on jälleen kerran nimenomaan varttuneemman aikuisen makuun tehty peli, eikä normaali hyvän ja pahan asetelma ole vieläkään läsnä. Valinnoissa vaikuttaa vahvasti pelaajan moraali, ei mikä on oikein tai väärin. Julmuutta ja raakuutta esiintyy tehtävissä varsin paljon, eikä Geralt ensimmäisen osan tapaan tisseiltä tietysti voi välttyä, miksipä tosin haluaisikaan?
Witcher 2 toimii erittäin hyvin Xbox ohjaimella ja käännöstyö PC-maailmasta on erittäin onnistunut. Peli jopa vaatii, että pelaajalla on kiinnostusta alkaa tutkimaan tarkemmin valikoita ja opetella itse mitä kaikkea pelissä voikaan tehdä. Perus asiat opitaan tutorial osuudessa, mutta opettelemalla erilaisten juomien tekemistä ja suunnittelemalla vaikeampia taisteluita etukäteen, saa niistä paljon mielenkiintoisempia. Aluksi vaikealta tuntunut taistelu muuttuu läpihuutojutuksi, kun jaksaa hieman panostaa ja suunnitella tilannetta etukäteen.
CD Projekt Red on parantanut suoritusta huimasti ensimmäiseen osaan nähden ja kolmonen on tulossa ensivuonna uudelle konsolisukupolvelle. Witcher 3 tuleekin olemaan tulevaisuuden yksi odotetuimpia nimikkeitä ja se toivottavasti saattaa Geraltin tarinan arvoiseensa päätökseen. Sitä ennen en voi muta kuin lämpimästi suositella tutustumaan yhteen pelihistoriani mielenkiintoisimmista peleistä.
