Walking Deadin toisen kauden toinen osa on ollut ulkona jo tovin, mutta vasta nyt innostuin sen pelaamaan. Jotenkin ei vain ole jaksanut keskittyä Clementinen seikkailuun ja sitähän se todellakin on.
Suoraa jatkoa luonnollisesti ensimmäiselle episodille tarjoava toinen osa vie pelaajan taas kerran kiperien valintojen ääreen. Jakso tasapainoilee vuoristoradan lailla keskustelun ja toiminnan välillä. Yllättäviäkin käänteitä tapahtuu, mutta jälleen on arvoitus kuinka paljon lopulta olisikaan voinut tilanteisiin vaikuttaa? Lopussa olevan isomman kohtauksen kulkuun yritin tekemisilläni vaikuttaa varsin radikaalisti, mutta lopulta haluttua tulosta en saanut aikaan.
Tapahtuvat eivät aivan mieltäni tyydyttäneet, mutta nyt kävi näin, enkä aio aloittaa uutta kertaa. Haluan että tarina etenee, kuin se etenee riippumatta siitä pidänkö valintojen tuomista ratkaisuista vai en.
Teknisesti Telltalegames on tainnut hieman oppia koodia tekemään. Peli ei yskähtele aivan niin paljon kuin aikaisemmat osat ja sitä oli varsin nautinnollista jo pelata. Jakso piti otteessaan jälleen sen muutaman tunnin ajan, vaikka tutkimista ei kovinkaan paljon ollut ja pääosin tarinassa vain seurattiin sen etenemistä.
The Walking Dead pitää edelleen otteessaan, mutta hieman asetelmat toisen jakson osalta ovat kääntymässä päälaelleen. Clementine ei nimittäin tunnu enää vain pikkutytöltä. Tyttö kun tuntuu olevan se keneltä aikuiset kysyvät neuvoa ja jolta aikuiset odottavat tilanteista ulospääsyä. Jotenkin alkaa tuntumaan epätodelliselta. Toisaalta taas onko koko peli ylipäätään kovinkaan todellinen tai kuuluisiko sen tuntia siltä?
